Raskausajan syysmuotia :)

Löysin vanhan takkini, joka ei kaupungissa tai no jatkuvan liikenteen keskkelä asuessamme, pysynyt valkoisena. Takki oli aika pinttynyt, mutta ilokseni sain sen valkoiseksi Ecoverin pesuaineella ja Punnitse ja Säästä- kaupasta ostetulla tahranpoistopulverilla.  Jee!! Eli laitoin takin pakkauksien ohjeiden mukaisilla annoksilla koneeseen, 40 asteen pesuohjelmalla ja takkki oli ihanan puhdas. Kivaa! :)

Violetin mekon löysin kyläkirppikseltämme ja ei ollut varsinaisesti raskausajanvaate. Pidensin käyttöikää keltaisella hameella sen alla ja siitä syntyikin kiva värileikki. :) Oon tyytyväinen. 

:) Matkaan vain! :) <3

Yh-äitinä neljäpäivää 

 Vietin eilen syntymäpäiviäni lasteni kanssa, lapseni olivat heränneet klo kuusi ja tehneet minulle aamupalaa ja toivat tarjottimella sänkyyni, pahoittelivat aikaisuutta, mutta puhelimessa oli kuulemma ollut joku aiempi herätys päällä, jota eivät olleet huomanneet. Mieheni on kalareisulla. Sitä ennen hän haki meille ruuat jääkaappiin, että oikeasti vitsi vain tuo yh-juttu. Heidän elämänsä on tietenkin erilaista. 

Joskus olen panikoinut sitä, että miten pärjään lasten kanssa, kun mieheni on poissa. 

Ja olen myös ollut tolkuttoman kova ikävöimään, no se kertoo siitä ihansta, että mulla on hyvä mies ja koen hänet tärkeäksi, eli on vain positiivista. <3

Mietiskelin sitäkin miksi ikävöin ja onko se huono juttu? Toisaalta ikävä ei tunnu kärsimyksenä van oikeastaan aikas suloiselta tunteelta. Sain mielen rauhaa myös elefantteja katsellessani ja sitä kuinka he ikävöivät kuolleita lajikumppaneitaan, käyvät hyväilemässä kuolleen lajotoverinsa luita, hellyttävää. Nämä isot otukset siis tuntevat myös ikävää ja kuinka ne halailevat ja hyväilevat toisiaan kärsillään, kun näkevät. 

Olen kuullut, että, jos on läsnä tässä hetkessä niin ei ikävöi ja tämä läsnäolohan on taas tärkeää ja auttaa siinä, että kokee elämässään onnellisuutta? 

Onko norsut läsnä tässä hetkessä? 

Läsnäolon voima -kirjassa, kirjoittanut Eckhart Tolle, juuri puhuttiin miten eläimet ovat läsnä ja kissan, koiran tai eläimen silittäminen tekee hyvää murehtivalle, stressaavalle ihmispololle tai puunhalaaminen palauttaa tähän hetkeen. <3

Eli voi olla läsnä ja kokea ikävän tunnetta, jos sen sijaan alan tuntemaan kärsimystä, kiirettä ja murhetta en ole läsnä. Kaiken tämän läsnäolon tarkoitus tuoda ihminen tähän hetkeen ja nauttimaan näiden läheisten kanssa elämästä, jotka lähella nyt ovat. Ja pystyä olemaan kiirehtimättä, murehtimatta. Aika ihana olotila siis. Nauttikaamme tässä ja nyt ja tuntekaamme mitä tunnemme. <3 

Yksinolossa lasteni kanssa minua on auttanut juuri se hetkeen antautuminen, hyväksyminen. Lapset, sisarukset saattavat kinastella, saattavat kiukutella, saattavat sairastua yms. Kyselen myös lapsilta mitä he haluavat tehdä. Ja tärkeää kuuntelen omaa sisintäni. Olen aikuinen ja minun on pidettävä omasta jaksamisestani huolta, levättävä, mentävä ajoissa nukkumaan ja laitettava myös lapset nukkumaan silloin,kun minusta tuntuu, että on hyvä, silloin saan pidettyä omat voimani. Teen kivoja juttuja itseni kanssa, kun lapset leikkivät ja en kyllä stressaa. Meillä lapset keksivätkin itse tekemisiään. Sallin heille sen, silppua ja sotkua tulee, mutta olemme sopineet, että tekevät ne sovituissa paikoissa, näin koko koti ei ole hujan hajan -olen joutunut myöntämään itselleni, että tarvin yhden elkeän paikan. Olen sanonut lapsilleni, että olen siinä kohtaa heikko. Ja tämä paikka meillä on tämä keittiö-olohuone eli tupakeittiö. 

Olen nauttinut lasteni kanssa. Kaikkien viiden. Meillä on ollut ihanaa, toki myös väsymystä, kun nuorin(2v.) on vielä flunssan jälkimainingeissako? vai ikävöiki isiä? ja heräili yöllä mikä ei ole ollut hänen tapaistaan. Mutta tänään nukuin pitkään, ilmeisesti pikkuinenkin alkoi tottuako, mutta itse myös relasin tässäkin asiassa ja aattelin, että valvotaan yhdessä nautiskellen ja voisinhan keittää yö-teet ja ihailla yön hiljaisuutta, sekö se olikin, joka rentoutti? En tiedä, mutta huomaan eron valvoneen äidin ja nukkuneen äidin välillä. Meillä lapset eivät ole valvottaneet kuin satunnaisesti ja kipeänä, voin niiden perusteella ymmärtää niitä, joilla ei juuri koskaan nukuta. Aikas rankkaa ja, jos he tuntuvat jotenkin suorasanaisilta ja loukkaavilta ja äreiltä vanhemmilta, heillä on siihen hyvä syy, väsymys. <3 

Ihanaa lauantaita kaikille! <3    Pipsa  :)

Raskaus yli puolen välin :)

Kävimme juhlistamassa sitä Bembölen kahvituvassa ja se, olikin hyvä paikka toisen ultran jälkeen, kun tupa on toiminut synnytystupana sotien aikana. :) <3 Sopi meidän hetkeemme. Pieni ottti varpaistaan kiinni ja oli käsi otsalla. Häntä ei ultraaminen näyttänyt häiritsevän vaan jatkoi omia touhujaan. Kätilökin sanoi, että hän on kuvauksellinen. ;) 

Kaikki näytti olevan hyvin, niin kuin kroppanikin sanoi. Ultraamisestakin on paljon puhuttu, että voi aiheuttaa jotain ja osa jättääkin käymättä. Itselläni tämä liittyy siihenkin, että olen utelias näkemään pienen. Toisaalta luotan intuitiooni, että tiedän onko kaikki hyvin. Minulla on ollut sellainen tuntuma, että kaikki on hyvin. En ole perehtynyt kunnolla ultran haittoihin. Kaikista luonnolisintahan olisi olla ilman. Mutta itse koen tämän hyväksi. Juttelimme kätilön kanssa synnytyksistä. itselläni kaikki olleet luonnollisia sairaala miljööstä huolimatta, olen antautunut maailmankaikkeudenvoimien vietäväksi ja se on hoitanut kaiken. Olen tehnyt kaikkea mikä mistä nautin ja mikä rentouttaa mieltäni. Suihku, amme, synnytyslaulu, luonnollinen hengitys ja se, että muistaa vapauttaa hengityksen ja lihakset auttaa syntymää etenemään omaan luonnolliseen tahtiin. Kun kohdunsuu on avautunut täysin auki, voikin tulla aika , jolloin ei tapahdu mitään, siiloin olen jutellut kätilöiden kanssa ja miettinyt miten haluan juuri nyt synnyttää, missä asennossa, se on vaihdellut eri synnytyksissäni ja menen omien tuntemusteni mukaan, luotan täsin, että se viisaus huolehtii kaikesta parhaiten. 

Sanoin miehelleni yksi ilta, että miten minusta tuntuu, että hän on tyttö, mieheni sanoi ilahtuneena, että hänestä on myös tuntunut siltä. Mutta emme halua kovin vahvasti ajatella sitä tai luokitella. ultraava kätilö kysyikin onko minulla ollut mitään tuntemusta sukupuolesta, sanoin, että ei mitään vahvaa ja mieheni sanoi, että hänellä on. <3 Kylläpä ihminen voi rakastaa useampaa ihmistä, kun joskus kuulee, että voiko rakastaa useampaa kuin yhtä lasta. Kyllä voi ja kaikki on ihmeellisiä ja erilaisia, en ole synnyttänyt yhtään kloonia, ainakaan vielä. Miten voikin syntyä uusi aivan oma itsensä ja , jokaisella on vielä ne omat lahjansa, jotka on sisältään löydettävä, ne mihin on intohimo, ne eivät ole välttämättä niitä, mitä vnhemmat tarjoaa. Jokaisella on ihan oma polkunsa. 

Olen lukenut James Hollis:in kirjoa ja niissä oli hyvä ohje vanhemmille, kun lapsi lähtee kotoa, ei sinun kuulu itkeä vaan iloita, olet onnistunut, olet ollut tarpeeksi vaativa, että hän pystyy kohtaamaan maailman haasteet. Kauniisti sanottu minusta. <3 Niinpä, en tosin tiedä, miten itse suhtaudun aikanaan, mutta toivon, että onnistumme. <3 

                                            Rv 20 

Neuvolakäynnit on hyvin lyhyitä, paineet on kohillaan, ei turvotuksia, painon nousu on vähäistä ja ei sokeria, proteiinia virtsassa. Ja olen ollut energinen ja ei ole väsyttänyt. Aluksi pelkäsin kolmannen lapseni kohdalla, kun olin juuri vaihtanut vhh:lle, että syönkö liikaa proteiinia ja, jos sitä erittyykin virtsaan. Kun olin lisännyt lihan, kanan, kananmunien , kalan, pähkinöiden ja lisäksi kreikkalaisen jugurtin syöntiä. Mutta ei erittynyt eikä ainakaan se lietsonutkaan raskausmyrkytystä, vaikka niin peloteltiin, se oli helpotus. Nykyisin hymyilyttää. Silloinen terveydenhoitaja oli huolissaan , kun kerroin miten söi ja sanoi, että vaurioidumme molemmat ja, että emme saa kaikkia tarvitsemiamme hivenaineita ja vitamiineja. :) Luin sitten itse aiheesta ja löysin paljon hyviä ohjeita. Ja lisäksi kaaleissa, joita syön paljon on paljon hyviä aineksia keholle. Omaavat myös taidon poistaa ympäristömyrkkyjä kehosta. Ja se ainainen, että vatsa ei kestä kaalia ja, että kaalista tulee lapselle ilmavaivoja johtuikin minun tapauksessani viljoista, tärkkelyksestä ja hedelmäsokerista, jota monet meille ulkomailta tuodut hedelmät sisältävät hyvin paljon. Huomasinkin, että ulkolainen omena ja kaali koskivat vatsaan. Lisäksi viljat tekivät oman osansa ja peruna ja porkkana sun muut. 

Olen syönyt vhh:sti aikaa ennen kolmatta raskauttani. Olen saanut kolme lasta tällä ruokavaliolla ja voinut mainiosti. Vauvat ovat olleet tyytyväisiä ja hyvän painoisia, kuulemma täydellisiä oppikirjavauvoja, hiukan päälle kolmikiloisia kaikki ja kasvaneet hyvin 6-8 kk pelkällä äidinmaidolla ja imetystä olen jatkanut yli kahdenvuoden yöllä ja päivällä, lapsen tahtiin. Nukuttanutkin äidinmaidolla.  Niin ja olen lisäksi kieltäytynyt sokerirasitus-testistä, koska en muutenkaan syö sokeria sellaisia määriä. Ja sen hoitohan on yhtä kuin vhh-ruokavalio. Terkkojenkin mielestä ollut ihan järkevää. Olen myös sairaaloissa ja neuvoloissa kieltänyt sokerin syötön vauvalle tutkimusten ajaksi, koska en itsekään käytä ja vauvat ovat olleet koko raskausajan ilman sitä, mitä nyt oikein tummassa suklaassa saaneet vähän. Puhun siis valkoisesta sokerista. En itse käytä hunaajaakaan tai ulkomaisia hedelmiä kuin , joskus harvoin kyläillessä tai juhlissa niissäkään en aina, en edes kaipaa sokerista, kun en sitä syö. Eilen pasitoin taas yhtä lemppariruokaani, niitä on useita, maksaviipaleita voissa, päälle merisuolaa ja mustapippuria. Söin niitä lehtikaalin, luomusalaatin, kurkkuviipaleiden ja punakaaliraasteen kanssa, jossa oli oliiviöljyä ja omenaviinietikkaa.

Heipparallaa! 

Pipsa

Syysloma koitti

Sain mieheltäni ihanan yllätyksen, kauniilla
tarjottimella erilaisia juustoja, pähkinää ja hyvää juomista unohtamatta. Ihanaa aloittaa
loma! :)

Suunniteltiin bussimatkaa mummilaan, mutta se ei onnistukaan vielä ja perjantaina meillä on toinen ultra, huominen voi olla mahdollinen.

Hyvin usein lapset haluavat vain olla kotona, että saa olla kavereiden kanssa ja sehän on ihanaa. Jos haluaa itse mennä ja lapset olla kotona, entäpä mitä sitten?

Onneksi maailma on pullollaan hyviä lastenhoitajia ja aviopuolisoita ja isovanhempia, joten voi itse lähteä lomalle. En itse kaipaa suuria matkoja, mutta miehen kanssa kaksistaan kahvilaan välkkyy mielessäni tai kylpylään. Ollaan päästy aina, kun on haluttu kiitos vanhempieni. <3 <3

Kävin lasten kanssa kirjastossa pyörillä neljävuotiaskin jaksoi hyvin noin neljän kilsan lenkin potkupyörällään., kaksitoistavuotta sitten hommattu menopeli kulkee vielä hyvin. He ovat lisäksi toivoneet uintia. Nyt kuitenkin he ovat kirjaston antimien lumoissa ja minä viivähdyn blogeja lueskellen. :)

Ihanaa syyslomaa kaikille lomailijoille ja muillekkin ihanaa syksyä!!!!!!

Rakkaudella Pipsa

Vauvajuttuja, vieläkin :) omia höpinöitä

"Aii-ii, pikkune vauva." Kaksivuotias halaa hyvin hellästi ja silittää massuani ja pudottaa vauvalle auton mun puseron alle. Nyt hän on sopeutunut siihen, että ei voi vielä ottaa vauvaa syliin, ensin se aiheutti hyvin pettyneen, surumielisen tunteen ja itkun . <3 Juteleltiin hänen kanssaan siitä, että vauvan täytyy vielä kasvaa, kun on niin pieni vielä. :) Tytöt <3 pohtivat kumpikohan vauva on, kaksivuotias Aarre kuuntelee ja käy pudottamassa vielä barbin lapsenkin paitani alle. <3 :D Vaikka hän itsekin leikkii molemmilla. :) Mut ei se haittaa, vauvalla on lelunsa. <3 Ja hänestä välitetään jo <3. Nuorempi tyttäreni<3 oli lähdössä puistoon kaverinsa kanssa ja, kun näki, että tuli ylhäältä vauvan vaatelaatikon kanssa, hän muuttikin mieltänsä ja halusi jäädä kanssani katsomaan pikkuruisia vaatteita, katselimme mitä meillä on ja tarviiko jotain? Kestovaipat ainakin riittää , meillä on niitä 56 nyt. Jipii! :) Kiitos Elina Kaa , vaipat saapuivat. <3 Hain ne eilen postista ja tajusin, että eihän tosiaan tuossa meidän Valintalossa olekaan smartbox:ia. :) Ei ihme, että ei siis ehdottanut sitä. :) Mutta nyt vaipat korissa ja tallessa. <3 Kiitos! Tykkään kierrättää. Ja keksiä itte sisustusideoita, nautin siitä hyvin paljon. Kiertelin pihaa ja tuumailin vauvan vaatteille paikkaa. Keksin yhden paikan ja löysin vanhan puuvarisen pikkulapion varren ja nappasin sen, maalasin sen mustalla maalin jämällä, joka löytyi edellisen talon rempan jäljiltä jääneet - laatikosta. Porasin kattoon pari ruuvia. Löysin yhden pellavahameen, joka oli kauhtunut ja irrotin siitä nauhat. Tein tästä vaatetangon pikkuiselle. <3 Vanhemman tyttäreni kanssa ihasteltiin sitä. Siitä tuli hyvä minusta ja hänestä. <3 Ollaan naurettu nuorimmaiselle isompien kanssa, hänellä on niin omia juttuja. Ja hän oppinut kirjautumaan äitinsä koneelle vierailijana :) , kun ei saanut salasanaa naputeltua ja istui tyytyväisenä koneella. Näppäriä nuo pikkuiset. :) <3 Meillä on pihatalkoot tänään. Pilkotaan polttopuita ja siivotaan pihaa ja puretaan tramppa. Aurinko paistaa ja aamulla oli pakkasta ja kaunista huurretta heinikossa, niityllä ja puissa. <3 Hyvää sunnuntaita kaikille ystävilleni! <3 <3 <3 <3

Löysin Alpakan villasta tehdyt vauvan "junasukat", tuoksuu aivan ihanilta, meidän kyläkirpparilta. Jos kaipaat tällaisia käväiseppä siellä. Kaukalahden kyläkirppis. Omistaja tekee niitä itse ja hakee villankin ja tiesipä nimetä juuri sen alpakan, jonka villasta nämä sukat on kudottu. Aivan hellyttävää! <3

Vauvajuttuja <3 

Löysin nettikirpputorilta nämä ,kevättalvella syntyvää  ihmettä varten:

Paketillinen vaippoja, joita ei heitetä pois vaan ne säilyy. JEEE! 

Luin ekoistin ajatuksia luonnollisesta lisääntymisestä ja sisarusväleistä ja ruuista ja valinnoista. Eivät minusta vaikuttaneet kovin luonnollisilta, nimittäin, jos vaaditaan luontoa tekemään asiat hänen ajatustensa mukaan. Luonto ei toimi niin. Luonto valitettavasti ekoisti , tuo ihmiselle joskus kaksi lasta, joskus kolmekin samaan aikaan ja silti tarpeeksi ovat rakkautta saaneet. Niin, elämä ei kulje yhden ihmisen ajatusten mukaan, onneksi. <3 

Minäkin joutuisin syömään hänen mukaansa viljoja ja olisin sairas, mutta hei eihän se haittaa mitään, kun maailma on jo ylikansoittunut ja väestöräjähdys uhkaa. :) Onneksi luonto ei ole noin ehdoton vaan sallii myös vilja-allergisille elämän. <3 Kiitos maailmankaikkeus. 

Jokaisella tulisi olla yksi lapsi. :) No osa ei halua lapsia, osa ei saa lapsia vaikka haluaisi eikä jaksa adoptio-prosessia, osa saa ehkäisystä huolimatta, osa haluaa enempi. Eiköhän noista synny se balanssi luonnostaan, kaikki samanlaisiksi periaate ei toimi. Jokaisella on oma elämä. Jokainen tekee omat virheensä ja oikeastaan jokaisen elämä on virhe, sanoo James Hollis ,psykoanalyytikko , kirjassaan Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa. Suosittelen! Lempeästi kirjoitettu. Pidin. Luen nyt saman kirjoittajan Kenen elämää elät-kirjaa. 

Vauvajuttuja! :) Tavallaan. 

Vauvani saa taas paljon ruskovillaa ja luomupuuvillaa. Ja luultavasti äitiyspakkauksen. 

Siinä on mielestäni laadukas talvihaalari, joka ei sisällä myrkkyjä. Ja luomupuuvillavaatetta ja kestovaippojakin. :)

Vaunuissa minulla on aikoinaan Futon-1, ostamani lampaanvilla makuupussi kylmille ilmoille ja vähän lämpimimmille sitten äitiyspakkauksen pussukka. Noita ei kuulemma enään valmisteta, harmi. Menevät kaksivuotiaanakin vielä. Ihanaa keskiviikkoa! <3 Rakkaudella Pipsa

  Vauva-kuvat seinälle, 

kodin laittoa, yksi harrastukseni

Laittelin lasten vauvakuvia kehyksiin ja seinälle ja olin ottamassa seuraavaa, mutta eipäs siinä ollutkaan enään mitään, 

Hymiö smile näinkö vähän näitä olikin? Hymiö smile Nyt on seinällä lasteni ekat kuvat. Hymiö heart Tärkeää lapsille! Ja äidille ja isällekkin. Hymiö heart Joku antoi vinkin, että, jos murrosikäisen kanssa meinaa pinna palaa niin katsele hänen vauva-kuvaansa pitkään ja hartaasti. Hymiö smile Nyt olen varautunut. Hymiö wink Edelleen en vielä tiedä millainen se meillä tulee olemaan. Haluan yrittää ymmärtää heitä ja onkia, en välttämättä selittää, sanoittaa tunteita, nimittäin niitä on paljon ja ne vaihtuvat, joten en taida pysyä perässä, mutta aina voin kysyä harmittaako se ja se, tuntuuko siltä ja siltä. Minun täytyy vain varata aikaa sitten tälle tärkeimmälle asialle, nuoren oikein ymmärtämiselle ja hänen kuuntelemiselle, kuten pienellekkin olen tehnyt. Hymiö heart Elämä on aina kuitenkin arvoitus ja me kaikki itsekkin teemme virheitä ja James Hollis sanoi hyvin, että oikeastaan me kaikki olemme virheitä. Hymiö heart Hymiö smile Voi , se oli hyvin sanottu ja, että kukaan meistä ei tiedä. Hymiö heart Jokaisen kuuluu kulkea oma polkunsa , tehdä omat virheensä, oppia niistä ja elää ja tulla siksi mikä sisimmältään, sielultaan on. Usein pelot luovat rajamme, siksi meidän tulisi mennä enemmän sinne mikä meissä vastustaa, sillä siellä on se, mitä me olemme, nämäkin Hollisin, omin sanoin kirjoitin. Hymiö heartHollis on psykoanalyytikko. Hyvää sunnuntaita kaikille ystävilleni! Pikkasen alan jo valmistella kotia työpäivää varten. Ja, että, kun on ihanaa, kun pääsee taas ulos! Hymiö heart Hymiö smile Ette usko miten tuntuu ihanalta. Joku päivä sitten, kun istuin auton kyydissä menossa lääkärille, katsoin ikkunan läpi ihmisiä, jotka kävelivät ja mietin miten noi jaksaa kävellä, miten pystyy lähtemään ja elämään itsenäisesti. Tuli koettua se, miltä tuntuu olla sairas ja se oli hyvä asia, luo ymmärrystä kanssa ihmisiä kohtaan. Mistä minä tiedän missä kukin talssii? Ja nyt taas siirryn oman elämäni keskiöön ja siivouksen pariin. Ja suunnittelen hiukan huomista työpäivää. Hymiö smile Rakkaudella Pip <3

 Hymiö heart

Flunssa, joskus on lääkkeet paikallaan. 

Maksan mielelläni veroja, että saan kunnallista sairaanhoitoa. :) Aivan ihana palvelu Espoon Samariassa ja nopea. Olin vuoronumeron ottanut ja kävelin ovelle niin summeri soi ja oli vuoroni. Ja huolella katsoivat minut läpi, kahden ihmisen mielipiteet asiasta ja molemmat olivat tarkkojen kysymysten ja nenäonteloiden, silmien ja korvien tutkimisen jälkeen antibiootti-kuurin kannalla. On hyvä, että ei helpolla enään anneta, varmuuden vuoksi. Ja sain ehdottoman kiellon burana-tyyppisiin särkylääkkeisiin. <3 Tuntui hyvältä. Ihanaa, kun huolehtivat ja sanoivat suoraan, että niissä on oikeasti riskit niin raskaana ollessa varsinkin, nyt oli siitä kyse, että ei, vaikka houkutus on suuri, kun on oikein kipeä. Hyvä! Rakkautta. <3 No eipä ihme, ku tuntus , et kuolen , ku kumarrun. Oikeasti pidin päästä kaksin käsin kiinni, kun eilen illalla kumarruin ja itku pääsi, teki niin kipeää. Korva ei ollut vielä tulehtunut, mut tärykalvo pullotti, sen sijaan silmätulehdus ja oikea poskiontelo aivan tukossa ja täynnä. Sain antibiootit ja turvotusta vähentävää sumutetta ja silmätippoja ja jotain linimenttiä yöksi. Ihanaa! <3 Nyt oli paikallaan. Hyvä, että ollaan tarkkoja ja suositaan nenäkannua ja sipulikääreitä ja luonnonkonsteja ensin, mutta nyt ei tuonut apua, viikon olen niitä käyttänyt. Ja noin kymmenenvuotta olen noilla konsteilla pärjännytkin. :) Täytyy ostaa vain vahvoja maitohappobakteereja avuksi.

Mutta yritin luonnonkonsteja ja onkin tärkeää, että antibiootit toimii jatkossakin, että niitä ei käytetä syyttä.
Yritin viikon nenäkannulla, isoilla määrillä d3-vitamiinia, tosin olin kokonaan ilman noin viikon, sillä voi olla vaikutusta, vasta toissapäivänä aloitin isoilla määrillä ja kunnon vitamiinilla. Jouduin vähä aikaa syömään auringonkukkaöljyllä olevaa tai en joutunut, mutta otin, kun flunssaa pukkasi. Auringonkukkaöljy lisää tulehdusta, en tiedä lisääkö sitä näin pieni määrä. Lisäksi en tehnyt kuten aikaisemmin, että heti, kun ekat oireet niin olen jäänyt lepäämään ja nukkunut paljon, vaan sinnittelin töissä, kun ajattelin, että toiset tarvihee hoitajaa. Se oli hölmöä minulta. Olen toivottavasti oppinut jotain. Kiteyytäisin , heti, jos tunnen , että vasyttää, en epäile vaan lepään ja sammin kropalle mahdollisuuden hoitaa flunssa. <3 Sallikaa tekin!
Rakkaudella Pipsa

             Flunssa

Olen flunssassa. Olen kerran ottanut, abivuonna, influenssarokotteeen ja se ei estänyt flunssia. Ja en tiedä liittyikö rokotteeseen, mutta siitä minulla alkoi poskiontelotulehduskierre, joka loppui viiden vuoden jälkeen, sitä ennen flunssa toi aina poskiontelotulehduksen korkeine kuumeineen. 

Nyt olen pitkään ollut terve ja sairastanut vain lyhyitä flunssia ilman kuumetta. Ennen hoisin flunssaa tulehduskipulääkkeillä ja sillä juomalla, jossa oli c-vitamiinia ja särkylääkettä, olikohan sen nimi Findrex, en muista enään, olen pahoillani, aikaa on noin 10-vuotta siitä.

Raskaana ollessa suositellaan välttämään turhia lääkkeitä, mikä on hyvä asia. Olen alkupuolella

raskaudessa ja no en ole vielä niin kipeä ollut, että olisin tarvinut tulehduskipulääkkeitä. 

Olen käyttänyt homeopaattisia lääkkeitä, homeopaattien ohjeilla, ne ovat täysin turvallisia kasvavalle vauvallekkin. 

Parhaimman hoidon flunssalleni saan, kun hellitän ajoissa. Ja en innostu revittelemään, mikä on aika houkuttavaa, siivoamalla tms. :) Sallin väsymyksen ja kivun pysäytt'ää ja hidastaa elämääni. 

Otan c-vitamiinia paljon ja sinkki on hyvä aloittaa jo hiukan  ennen flunssakautta. D3- vitamiinia otan flunssassa paljon nemmän mitä normaalisti, normaalisti syön sen 100 mcg päivässä.  Lepään ja rentoudun ja nautin, sillä tavalla flunssa pysyy lievä oireisena. Jos flunssa alkaa mennä nenäonteloihin, olen käyttänyt nenäkannua. Nenäkannuja saa apteekeista ja niihin laitetaan 1 tl hyvää suolaa, kuten valkaisematonta merisuolaa ja lämmintä vettä, olen joskus laittanut myös tilkan koookosöljyä. Sillä sitten huuhsotaan nenäontelot, kaatamalla toisesta sieraimesta sisään vesi ja se valuu ulos toisesta. Sen jälkeen kevyt niistäminen ja kaadetaan puolet vedestä tai uusi kannullinen toisesta sieraimesta. 

Sipulipussi on hyvä yöllä, notkistaa eritteitä ja helpottaa tukkoisuutta. Chili lisää verenkiertoa nenäonteloissa, joten hyvä haukata pikku paloja oloa helpottamaan. Ja valkosipulin kynsistä olen leikannut paloja ja hieronut niillä poskionteloita, joskus ulkopäin. 

Villasukat, lämmittävä väljä villapaita ja kupposet kuumaa tekevät olosta hiukan pehmeämmän ja antaa elimistölle toipumisrauhaa. <3 

Sairaana on myös aikaa mietiskellä ja ladata akkuja. 

Paranemisia kaikille kipeille ja nautitaan kauniista syksystä. <3

Rakkaudella Pipsa <3 

Luomumansikoita Parikan marjatilalta Vihdistä, marja-aronioita lähimaastosta ja suomalaisia omppuja. 

            Lähiruokaa 

       takapihaltamme:

Ranskan papuja :)

Kurkkua, tomaattia :)

Chiliä, paprikaa siirtyivät kasvihuoneeseen:)

Omat chilit. :) Oli muuten tujut! Hyvä minulle, tykkään. :)

Punasipulia pihalta, keltasipulia tuli myös :) 

Sadonkorjuupata, omat vihannekset,yrtit, herneet ,lantut :)

Omanpihan keräkaalia, tomaattia ja persiljaa :)

Vihannespata, omista vihanneksista :)

                       

               Vakavampia juttuja eli leikkauksista, säästöistä

Harvemmin kuultua tämä kommentti, jonka näin keskustelussa säästöistä ja rohkeakin. 

Arvostan.

"Ihmisten elämäntilanteet on tietysti erilaisia, mutta täältä löytyy sairaanhoitaja joka on leikkausten kannalla.. Toivoisin että me länsimaalaiset osattais tulla vähemmällä toimeen, ei maapallokaan kestä tätä meidän kulutusta. (Oon esimerkiksi ollut ihan ihmeissäni sellaisesta pikkuasiasta että tosi harva enää paikkailee lasten vaatteita, kun tulee reikä niin heitetään pois..)" 

Niinpä. Me ollaan yrittäjiä ja meillä ei ole koskaan ollut noita etuuksia kuin työntekijöillä eli positiivista sunnuntailisiä ei leikata eikä palkkaakaan. Isyysloma, mikä se on? Hymiö smile Paitsi yrittäjä pienessä yrityksessä tekee silloin kahden työt ja on kotona myöhemmin. Isyysloman käyttö ei ole puhdas hyve. Toisaalta nämä leikkaukset ja lama ei pelota, olen jo tottunut elämään näin, aikaisemminkin, säästeliäästi. Mietin sitä miten 3000 euron kuukausi palkalla ja parin/yhden lapsen vanhempana ei rahat riitä. Ihmetyttää. Olen samaa mieltä tuon sairaanhoitajan kanssa. Minustakin olisi hyvä, että kuluttamista hillittäisiin ja vaatteita paikattaisiin ja jouduttaisiin hiukan myös miettimään mitä kannataa ostaa ja mihin kuluttaa. Lentokoneitakin lentää nykyisin tunnissa useita, miettikää siitä aiheutuvia haittoja edes hetki. Äidinmaidostakin löytyy lentokoneenpolttoaineen jäämiä, näin tutkimuksen aiheesta. Tämä ahdistaa ja niin kuuluukin, me ollaan aikuisia, joilla on vastuutemme. Aikuisen elämään kuuluu myös epämukavat tunteet ja niiden sietäminen. Moni meistä ajattelee, että juuri minulla on oikeus kuluttaa ja tehdä juuri näin, koska minä olen minä? Luontokin saa lisää elinvoimaa näin? Niin köyhän ei kuulemma kannata ostaa huonoa vaan satsata toimiviin ja laatuun niin vaatteissa kuin muissakin? Säästämällä rahaa hankintoja varten, ehtii myös rauhassa miettiä onko hankinta tarpeellinen vai ei?

Musta on kuitenkin tuntunut hyvältä tämä elämä ja se, että joudun harkitsemaan ja kierrättämään. Vaikkakin, joskus saatan haaveilla ohi menevän hetken hienosta autosta tai jostain muusta ylellisyydestä. Kuitenkin nämä valintani suojelevat sitä, joka on tärkeää minulle, lapsilleni ja muillekkin ihmisille, muille lapsille ja eläimille, kasveille - luonnon hyvinvointi.

Olen pyrkinyt järjestelemään elämän tähän lähikulmille, lastenharrastukset, omat harrastukset, no omani ovat koiran kanssa lenkkeily, joogassa kävin kylätalollamme Palttinassa ja puutarhan hoito. Tykkään erityisesti syötävistä kasveista ja satsaan niihin. Sieltä tulikin kivasti satoa ja jonkin aikaa ei kaupasta tarvinut hakea kasviksia ja, kun pakkasessa oli vielä 20 kpl vapaana juosutta kokonaista kanaa, maku on todella aivan eri kuin broilerissa. Nam! 

                          En juuri telkkaria katso, mutta nyt raskaana ollessa tai no ehkä , joskus
                         muulloinkin :) , tulee vauvaohjelmia katsottua. Ikuinen vauvakuume? :) 
                         Mikäs sen ihanampaa kuin pieni suloinen vauva ja lapsi. Ja isompi lapsi. 

                        Niin, seuraan ohjelmaa Toisenlaiset äidit . 

                 Kertoo tarinoita erilaisissa elämäntilanteissa, eritavalla elävistä  äideistä.
                     Olen pitänyt ohjelmasta. Vaikka elänkin aika eritavalla kuin suurin osa
                    ohjelman äideistä erilasine ruokavalioineen, suurperheineen (minusta ei tunnu siltä :) )

                   Mutta ilmeisesti olemme sitä. :) 
                    
                      Yksi kiitollisuuden aihe on tämä asuinpaikka, johon päädyimme. 
         Meillä asiaan vaikutti luonnonläheisyys, kaukana isoista teistä, silti ihmisten keskellä. 
         Lisäksi meihin teki vaikutus Helsingin Viikki, jossa asuimme ennen. Siellä oli kylämeininkiä
         ja luontoa ja ekologisesti ajattelevia ihmisiä. Se mitä siellä oli ja täällä ei, mistä pidin
        paljon, siellä oli yliopiston kautta paljon äitejä muualtapäin maailmaakin. Se rikastutti 
            elämää. Oli mukava kuulla, miten eritavoin voi elää ja miten erivalintoja ihmiset elämässään         tekevät. Opin paljon heiltä ja muiltakin. Niin kuin nytkin. 
           Mutta esimerkiksi täällä meidän kyläyhteisössä tänään ja viime viikolla ja useampana kertana,
           lapseni päässeet jonnekkin mukavaan paikkaan. Viimeviikolla poikani kaverin pappa oli
            pyytänyt poikani mukaan häntä uimaan kanssaan siksi aikaa, kun pojan kaveri oli treeneissä.
                                               Ihanaa tällainen isovanhemmuus.  

                              Mutta nyt nukkumaan, flunssa tuo hiukan huonoa olo, mutta hyvä mieli.

              
             

                                                      Arjen iloja ja nautintoja




Isä palasi kotiin , kaappasi kaksivuotiaan syliin ja soittaa ja laulaa. En ole vieläkään kyllästynyt tuohon musisointiin, vaikka niin arveltiin, kun ostimme kaksi vanhaa pianoa. Toinen 1800-luvulta ja toinen 1900-luvun alkupuolelta. Kauniita molemmat. Kunnostettuja puisia pianoja. 
Olen kuulevinani puisessa pianossa kauniimman soinnin. Johtuuko se siitä, että olen puuseppä  toiselta ammatiltani. :) Kesäkurpitsa-laatikko kypsyy uunissa. Nam! Lapset ovat leikkineet kaikki huoneet. :) Eri leikit erihuoneissa. :) 

                                                        <3    Luonnollinen syntymä  <3 


      
Tänään kirjoitan syntymästä, luonnollisesta syntymästä. Se odottaa minulla vielä kauempana,             mutta lähenee.
      
Synnytys , kutsun syntymäksi, ei ollut kamala, ei pelottava, se oli ihana, kaunis ja voimakas ja             tapahtui itsestään.
Synnytys on kaunis luonnollinen tapahtuma, synnytys ei ole riski, ei sairaus, ei uhka iästä ja               synnytysten määrästä huolimatta.  Synnytys luo elämää, tuo pienen, jonka elämän virta toi pois           kohdusta, kasvamaan isommaksi ja          kulkemaan  oman tiensä. 

 Et tarvi kirjoja, syntymä voi tapahtua luonnollisesti ilman mitään oppaita, sisältä kumpuavan             viisauden turvin, kun uskallat luottaa siihen. Pohjimiltaan maailmankaikkeuden voima hoitaa sen, kun sallit sen,syntymän kauttasi. 
Voin avautua uusille voimille ja sallia kaiken tapahtuvan.  Sama voima, joka kasvattaa kasvin, murtaa siemenen kuoren, saa linnut lentämään ja kukan aukeamaan. 
Ihmisellä luonnollistasyntymää edistää luottamus, rentoutuminen, antautuminen. 

 Salliminen. <3

Olen kokenut luonnollisen syntymän useamman kerran, aina se on tuntunut ainutlaatuiselta.
Synnytykseni ovat alkaneet erilailla. Ensimmäiset alkoivat supistuksilla, neljäs oli ensimmäinen, joka alkoi lapsivesien menolla ja tyttärieni huudolla vaaleanpunaista vettä, ihanaa vaaleanpunaista vettä.
Vauva on tulossa , he tanssivat. Tyttäreni olivat kolme ja viisi ja puoli. Viidennessä syntymä alkoi myös vesien menolla ja supistuksilla, oikeastaan voimakkaat supistukset rikkoivat vesikalvon, neljännessä supistukset alkivat vasta myöhemmin.
Minun kauttani tapahtuneet syntymät ovat tapahtuneet maailmankaikkeuden uutta synnyttävällä
voimalla, siltä se on tuntunut, suloiselta. Kiitos niistä. 

Neljännen syntyessä minulla oli ihana kätilö ja hyvin kokenut ja hän ymmärsi, että en halunnut olla paikallaan mitattavana, hän ehdotti sitä mitä toivoin, että ei kuunneltaisi, että sinä tunnet, kun kaikki ei ole hyvin ja se oli totta. Sain olla ilman piuhoja ja liikkua miten halusin ja tehdä mitä halusin ja olla ammeessa. Se tuntui hyvältä - vapaus. Ja luottamus.
Oli ihanaa luottaa omaan kehoon ja siihen, että se kertoi mitä tarvin. Antauduin sen johdettavaksi. 
Viidenteen ei koskettu millään tavalla. Lauloin ja olin suihkussa. Olen oppinut sen, että ei kannata pelätä kipua ei taistella vastaan silloin sitä ei ole, kun verikin pääsee virtaamaan vapaasti lihaksiin. Tunnen valtavan voiman ja painontunteen lapsen liikkuessa, mutta en repivää kipua, avaavia voimia, hyvin voimakkaita. Ja ihmettelen näin jälkeenpäin miten jokin lihas, kohtu voi olla niin vahva ja kutistua olemattomaksi ja taas venyä, kun uusi elämä kasvaa.  

Viidennen synnytykseni jälkeen, kätilö ja kätilöopiskelija tulivat halaamaan minua ja sanoivat kiitos. Se oli liikuttava hetki, heillä kimelsi kyyneleet silmissä. Kätilö sanoi, että hän ei ole koskaan vielä nähnyt luonnollista syntymää. Hän sanoi, että se oli kaunista. Kiitos! Lähdin kotiin kuusituntia synnytyksestä ja illalla laitoin juuri sellaista ruokaa kuin halusin ja kävin pikkukävelyllä koiranpennun kanssa. Kätilö pyysi minua  imetyksestä. Joten se on yksi aihe sitten myös. :) Ja kuuluuhan se luonnollisen lapsen elämään. 

Tässä musiikki kappaleessa ja videossa on hyvin saatu sitä luonnon voimaa, josta puhun.  Koskettavaa kuin luonnollinensyntymä.


    

     

                                   Luonnollinen  Syntymä

Pienin on saapunut. (kuvat v.2013)

          Luonnollinen raskaus, raskausajan rajoitteet 1, A-vitamiini

 Minulle se merkitsee luottamusta siihen, että asiat hoituvat kuin vapautan mieleni ja kehoni kantamaan uutta elämää ilman stressiä ja huolia. <3 

                         Tämän aamun lekit, arvostan lapsen mielikuvitusta ja en suosi valmiita leluja. Hoitopöytä muuntui kerrossängyksi. 

Toki teen valintoja, jotka pohjan luonnolliselle ja hyvinvoivalle vauvalle ja itselleni. Olen nähnyt tärkeänä syödä luonnollisesti, harrastaa joogaa, joka rauhoittaa mieltä ja kehoa. Ja tuo tilaa kuunnella herkästi kehoani. Yksi tärkeimpiä seikkoja omalla kohdallani oli tuo luonnollinen ruokavalio. Ja nautin joitakin luonnollisia lisävitamiineja. Haluan selvitellä stressini aiheuttajia ja tiedostaa ristiriitojani. Tiedostetut, vaikeatkin ristiriitaiset asiat eivät rasita terveyttä. Kokeileppa, se vapauttaa. <3 


Tärkeitä minusta sikiölle ovat myös neuvolan kaihtama A-vitamiini esimerkiksi. Kävin ensimmäisessä raskaudessa työpaikkani kustantamassa lääkärikeskuksessa, Mehiläisessä. Minua oli peloteltu, pari odottavaa äitiä, miten lapsestani tulee epämuodostunut, kun syön maksaa. Niin, otin asian esiin tämän lääkärin kanssa, jolle tulin muista syistä. Hän sanoi, että vakavasti puhuen , hän on huolissaan sikiöiden silmistä, kun kaikki A-vitamiinin luonnolliset lähteet on poistolistalla. A-vitamiinia saa luonnollisesti voista, voita ei suositella virallisen tahon mukaan, koska on nk kovarasva ja pois nykyajan suositus listoilta. Vaikkakin on täällä pohjoisessa olut tärkeä energian lähde, joka ei heilauta verensokeria ja sisältää muitakin tärkeitä suojaavia aineita, joitakin joita on äidinmaidossakin. Oletteko huomanneet kuinka hanakasti linnut käyvät voin kimppuuun, kun laittaa ulos. Luonto erottaa mikä on hyvää.  Kalanmaksaöljy sisältää myöskin A-vitamiinia, äitiysneuvolan kiellettyjen listalla, samalla saisi luonnolliset rasvahapot äidille ja kasvavalle sikiölle. Maksa kielletty A-vitamiinin vuoksi, ei suositella ollenkaan. Teollisia maksamakkaroita, jotka ovat usein jauhoisiakin taasen voi syödä, mutta niissäkin rajoituksia. Lääkärin huoli osuu oikeaan ja, kun vielä sitten sekin päälle, että raskaana oleville on erikseen monivitamiinit, joista on poistettu A-vitamiini. 

Kysynkin olemmeko vieneet -vitamiinin poistot, jopa liian tiukalle, niin, että se kääntyykin meitä vastaan? Mistä sikiö saa tarvittavat rakennusaineet normaaliin kasvuun? Tutkin hiukan mistä A-vitamiinin välttely juontaa juurensa ja löysin sellaisen tiedon, että joskus sikojen rehuun oli lisätty A-vitamiinia reilusti ja epäillään, että tämä sai aikaan epämuodostumia. En väitä, koska en tiedä, johtuiko epämuodostumat näistä, mutta oliko johtopäätösoikea? Ja vaikka se olisi oikea riittäisikö se, kun A-vitamiinia ei enään lisätä? Miksi kiellettiin samalla kaikki muukin A-vitamiinipitoinen? Varmuuden vuoksiko?
Alla oleva A-vitamiini tietous sivuilta: http://www.vitaelab.fi/Terveystietoa/A-vitamiini

Miksi A-vitamiini on hyväksi?

A-vitamiinilla on useita tärkeitä tehtäviä elimistössämme. Se edistää:

• Normaalia rauta-aineenvaihduntaa
• Limakalvojen pysymistä normaaleina
• Ihon pysymistä normaalina
• Näön pysymistä normaalina
• Immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
• Lisäksi A-vitamiini osallistuu solujen erikoistumisprosessiin  
•                                                   



Voissa paistetut kanttarellit

Olen itse syönyt, joka raskaudessa maksaa, koska pidän siitä. Ei maistu minulle päivittäin, noin kerran viikossa, parissa. Lisäksi olen syönyt vitamiineja , joissa on A-vitamiinia, en kuitenkaan syö silloin , kun olen syönyt maksaa, sen verran olen ollut varovainen. Lisäksi otan kalanmaksaäljyä. Ainakin viisi syntynyttä lasta on ollut kuulemma hyvin muodostuneita neuvoloiden ja lääkärien mukaan.
Onko siis olemassa oikeasti raja, joka aiheuttaa epämuodostumia ja mikä se on? Sen haluan tietää ja aioin selvitellä sitä. Voisiko epämuodostumien syynä joissakin tapauksissa ollakin a-vitamiinin puute? Tai viljojen sopimattomuudesta johtuvat ongelmat? Viljaherkkyys aiheuttaa joillakin ainakin lapsettomuutta ja keskenmenoja ja lukuisia muita oireita ja puutoksia ravintoaineissa. Jos sinulla näitä ongelmia, suosittelen perehtymään aiheeseen. Olen lukenut asiasta lukuisista lähteistä ja telkustakin tulee amerikkailen lääkäriohjelma, jossa tieto tuotiin esiin. Löydät tietoa, kun lähdet rohkeasti etsimään. Antti Heikkilän keittokirjan takana oli myös lista sairauksista, joihin viljaherkkyydellä on todettu olevan yhteyttä. Kirja Hyvän olon keittokirja 2, s.192-193 "On myös varottava tuotteita, joissa mainitaan hydroloitu kasvisproteiini tai kasviproteiini sekä natriumglutamaatti (MGS). " Suluissa oleva suora lainaus sivulta. 

 Meilä harmaa syysaamu ja olen flunssassa, mutta olo kuitenkin suht hyvä. Nautin. <3 
Yst. Pipsa

                               Luonnollinen raskaus

                   "On huomattavasti parempi olla kritisoinninkin kohde kuin jättää oma polku kulkematta, oma elämä elämättä." 

                 Sain onnekseni kokea raskauden. Kuudennen kerran. Olen onnekas. 
                  Ensimmäisiä kuvia pikkuisesta. Tiedän myös ihmisiä , jotka eivät halua käydä ultrissa.
                 Sekin on mahdollista ja eihän ne pakollisia ole. He suojelevat pientä elämää niinkin. 

               Me olemme käyneet kahdessa. Ja olen käynyt myös verikokeissa ja neuvolassa ja neuvola     lääkäreissä. Ja olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa. Olemme saaneet kokea                               luonnollisen syntymän ihmeen viisi kertaa. Luotan maailmankaikkeuden energiaan ja                         voimaan ja sallin syntymän tapahtua sellaisena luonnollisuudessan. Palaan raskauteen. Itse olen viikolla 16 raskaana, tarkkoja päiviä en ole laskenut. Numerot ei niin tärkeitä minulle. Tärkeitä sen sijaan on pienet liikkeet, jotka tunnen.  Mitä asioita minulle tulee mieleen raskaudesta ja mitä olen oppinut? Voit kuunnella neuvolan ohjeita, mutta muista, että olemme yksilöitä ja meille jokaisella meillä on oma historiamme. Kaikki sopii kaikille on epätosi lause. Ja saa aikaan paljon pahaa pakotuksineen. Jos ihminen pakottaa muita ja on kovin ehdoton, onko asiat silloin hänen itse   valitsemiaan?  Siirryin itse vhh ja luonnolliseen, ravitsevaan ruokavalioon v. 2006. Ja olen odottanut ja  synnyttänyt  kolme lasta sen voimin. Kun neuvolasta kuultiin silloin Helsingin Viikissä, neuvola oli Pihlajamäen puolella, niin minua kehoitettiin lopettamaan se, että se on vaarallinen, kerron kohta minkälainen ruokavalio minulla on ja kuinka se tuli meille, kokeilin palata "tavalliseen" neuvolan , thl:n suosittelemaan ohjelmaan ja sain keuhkokuumeen mm sen aikana. Olin kärsinyt poskinontelon tulehduksista ja ne olivat jääneet pois. Palasin uuteen ruokavaliooni. Odotin kolmattani alkuviikoilla ja jouduin syömään antibiootteja. Olen lähes varma, että en olisi saanut noin vakavaa tautia tällä luonnollisella ruokavaliolla. Mikä tämä ruokavalio sitten on? Ja miten se tuli meille?Lapsellani oli ihottumaa ja jatkuvaa nenän valumista ja ihmettelin sitä neuvolassa, sen sanottiin olevan normaalia ja ihottumaakin tulee pikkulapsilla. Lisäksi lapseni sai oireita rokotuksista. 
 En uskonut sitä, että on normaalia, minusta sairaus ja jatkuva sairastelu ei kertakaikkiaan               kuulostanut suinkaan normaalilta. Otin yhteyttä erilääkäreihin, löysin sellaisiakin, jotka näkivät laajemmin ja tostesivat saman kuin mistä itse olin huolissani, että ei kuulostaa siltä, että kaikki on hyvin. En etsinyt rauhoittajia, etsin apua. Siinä on ero. Varasin ajan myös homeopaatilta. Samaan aikaan siskoni kertoi alkaneensa syömään vhh-ruokavaliota ja mieheni veli tuli meillä käymään ja sanoi, että olette kyllä ansainneet paremman ruuan. Söimme paljon viljaa, perunaa, riisiä mm. Aamupuurot, makaronit ja pastat ja ne uuni tuoreet leivät ja kiviareena uuniin maukkaat leivät kuuluivat ruokalistallemme.
 Söin myös karkkeja silloin tällöin ja suklaata, enään en kutsuisi sitä suklaaksi :) , sokeriahan               se yksin omaan on. Minulla oli vaikeaa verensokerin heittelyn kanssa. Diabetestä ei tutkimuksissa todettu. Sokeri heilutti niitä ja ne menivät niin alas, että minua vapisutti, ajatukset ei kulkenu, se oire liittyy myös vehnä-vieroitusoireisiin ns. sumeapää, (lähde Eroon vehnästä; William Davis) Aamupuuron jälkeen olin heikossa kunnossa puistossa ja ihmettelin, miksi jotkut pystyivät juttelemaan rauhassa, kun minusta tuntui, että en pystynyt  rekisteröimään kaikkea ja huimasi, sain myös paniikkitiloja, jotka sain haltuun kyllä inhibiolla, mutta ne vaivasivat ja veivät elämän voimaani. Olin usein väsynyt, mutta menin sisulla eteenpäin ja talokin oli siisti ja lapsilla pestyt vaatteet ja sängyissä puhtaat lakanat.Mieheni veli kertoi minulle Antti Heikkilän kirjoista, Hyvän olon ruokakirja 1 ja 2. Olin skeptinen.
            Mutta päätettiin mieheni kanssa kokeilla yhdessä ja koko perheelle, koska lapsillamme oli       myös ongelmia. Itselläni oli ongelmia ajoittain painon kanssa, joka meni alipainon puolelle ja            en omannut lihaksia juurikaan ja kasvoni olivat harmaat ja jotenkin ei niin terveen näköiset                omasta mielestäni. Olin kyllä hoikka. Mutta oloni ei ollut terve. En olisi uskonut muutosta, joka ruokavaliomuutoksen kautta tuli. :) Muistan vieläkin , kun sanoin ääneen, että ai tällaistako on elämä, näin ihanaa. :) Onneksi se toimi minulla. Tunnen vieläkin kiitollisuutta pkkusiskoani ja hänen miestänsä kohtaan ja mieheni veljeä ja homeopaattia ja Antti Heikkilää sekä Maarit Heikkilää, joka tuli minulle myöhemmin tutuksi aivan ihanilla viesteillä. Tuntui, että maailmankaikkeus vastasi ja helli. Minun oloni parani. Mieheni olo parani. Jätimme viljat, sokerit, riisit, perunat, maissit, soijat ja kaiken valmis ruuan. Vaihdoimme öljyt neitsyt oliiviöljyyn, kookosöljyyn ja voihin ja kermaan ja maidon punaiseen. Kerrankin sai syödä maukasta ruokaa pelkäämätä , että saa                 sydänkohtauksen. Hyvillä mielin! Voi mikä ilo! Lasten ihottuma hävisi kokonaan. Heistä tuli              iloisempia ja nauravaisempia luonnostaan ilman vitsejä. :) Pikkuinen toipui rokotevaurioista              hyvän ravitsemuksen, vitamiinien ja homeopatian avulla. Toki jotain pieniä jälkiä jäi, mutta ne            ovat pientä siihen , että hänen autistiset oireet hävisivät ja jatkuva nuhakin, siihen verrattuna,            että hän palasi takaisin.  Hän tuli syliin taas ja painoi  poskensa poskeani vasten ja                              ojensi kädet minua kohti ja tahtoi syliin. <3 Eli aloitin ruokavalio muutoksen Antin ohjeilla ja olen nyt 9-vuoden aikana oppinut soveltamaan reseptejä itse ja muuntelemaan ohjeita. Ja nautin suuresti ruokailusta ja ruuanlaitosta. Lapseni ovat jo pienenä saaneet osallistua ruuanlaittoon. Valmistamme kaiken itse.  
Eli en noudata neuvolasta saatuja ohjeita syömisissäni. Syön voita, syön kermaa, syön maksaa           kerran viikossa, syön kananmunia päivittäin, syön raakamaitojuustoja ja juon tilamaitoa, jos, sitä herkkua saan. Lisäksi syön paljon kaaleja, salaatteja, kurkkua, paprikaa, tomaattia, munakoisoa, kesäkurpitsaa, yrttejä, puoli raakaa lihaa (siinä on enemmän ravintoaineita), syön kalanmaksaöljyä, d3-vitamiinia syön monin verroin enemmän 125 ug vähintään, c-vitamiinia syön kolmekertaa päivässä, magnesiumia ja syön myös luonnollista monivitamiinia, jossa on A-vitamiinia. Rautatabletteja en ole syönyt sitten ekojen raskauksien. Suolaa lisäsin reippaasti ja vaikka minulla on matala verenpaine ei ole huipannut ja olen päässyt sängystä hyvin ylös. Suolan puute voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, huimausta , uupumuksen tunnetta, hengästymistä minulla ne poistui suolan lisäämisellä. Muista luonnolliset suolat, valkaisematon merisuola ja ruusu-tai vuorisuola. 
          Olen myös käyttänyt pieniä määriä inkivääriä ja mietinkin mistä ihmeestä on saatu, että            inkivääri juuri aiheuttaa keskenmenon, voisiko syynä olla kuitenkin myös muut seikat esim.                 gluteeniherkkyys? Tai sopimaton ruokavalio ja sen seurauksena tulehdustilat? Pohdittavaa.
         Olen voinut hyvin. Se kertoo minulle paljon.  Kuuntelen kehoani herkästi ja nyt se kehoittaa 
 minua joogaamaan Joten menen! :) Ystävällisesti Pipsa

                   
             

Uuden blogini esittely

Hei!

Olen Pipsa Sipilä. Kerron tässä aluksi hiukan itsestäni. Lapsuuteeni kuului lukuisia muuttoja, isäni vaihtelevien töiden vuoksi ja liekö vanhempieni seikkailun haluisuuden. Nautin lapsena niistä muutoista, sai pakata omat tavarat ja matkaan. Mukana kulkivat sisarukseni ja vanhempani. 
Kasvoin kaupungissa, maalla, kirkonkylässä, joskus asuimme kesän asuntovaunussa kaikki tämä tuntui lapsena kivalta seikkailulta. Vanhempana olo muuttojen keskelläei välttämättä ole niin huoletonta. 
Minun sydäntäni lähellä oli eläimet, kaiken kauniin ihmettely luonnossa, saatoin katsella pientä kukkaa pitkään ja kohtelin eläimiä pehmeästi vaikka olin kovin pieni. 

Rakastin tätä elämää maalla, olimme ulkona suurimman osan ajasta ja meillä oli ystävinä hyvin mielikuvitusrikkaita toisia lapsia, joten kivoja juttuja riitti ja jänniä retkiä 10 kilometrin päähän pyörillä, piileskelyä heinävajoissa yms. 

Pieni maalaiskoulu hirsisessä koulurakennuksessa jätti lämpimän paikan sydämeeni. Poimimme marjoja, sieniä, ongimme ja opettelimme perkkaamaan koulun oman keittäjän Lahjan kanssa. Todellinen Lahja hän olikin, olen aikuisen sen todella tajunnut. Kunpa kouluruokailussa pääsisimme taas luonnollisempaan suuntaan ja lähiruokiin. 

Nuoruuteni vietin kaupungissa. Muutimme silloin kaupunkiin. Muistan, että ikävöin kovasti sinne maalle, aiemmissa muutoissa en ollut kaivannut edellistä paikkaa. Maaseutu eläimineen oli minun sieluani lähellä. Ja tunnen vieläkin joskus kaipuuta sinne. Viekö elämä sinne, en tiedä. Nähtäväksi jää. 

Eläimet ja luonto säilyivät läheisinä nuorenakin. Lisäksi innostuin puutöistä. 
Hain kouluun Lahteen ja seukkailin puusepän kanssa. Niistä opiskelu vuosista jäi hyvät muistot. 
Ostin vaatteeni pienyrittäjiltä, silloin oli Kimi, Lahdessa , joka toi vaatteita muistaakseni Italiasta, yksin kappalein ja sekös oli ihanaa. Työskentelin lisäksi Pentikissä jonkin aikaa Private Case:sissa, tekee pahvista tuotteita ja pääsin suunnittelemaan tuotteita. Mutta en kokenut sitä omakseni. Puu oli minun juttuni.

Olen siis mallipuuseppä. Ja olen luonut omaa malllistoa. Rakastan käsittelemätöntä puuta ja arvosta kierrättämistä. Pintakäsittelyyn haluan käyttää luonnonöljyjä ja vahoja. En oikein pidä maalipinnoista, kaunis puu jää sen alle piiloon. Haaveenani on myös jatkaa mallipuusepän hommia, omia mallistoja luoden ja auttamalla ihmisiä palauttamaan kotiin luonnon materiaalien avulla kaunis harmonia, joka auttaa myös ihmistä palautumaan väljempiin, luonnollisempiin rytmeihin kaikilla elämän osa-alueilla. Elämässä voi hiukan heittäytyä vai voiko? 

Aloitin myös yliopisto-opinnot Raumalla, opiskelin puutyöope/luokan ope linjalla. En ollut koulussa kauaa. Vaikuttiko asiaan se, että kohtasin elämäni rakkauden vai sekö , että en kokenut sitä täysin omakseni. Koin haluavani myös luovemmalle alalla. Toki luovuutta voi soveltaa joka alalla, mikään ei sulje sitä pois. Mutta kaipasin huonekalujen ja esineiden suunnittelua luontoa kunnioittaen.
Muutin Helsinkiin rakkauteni luo. Se tuntui ehdottomasti parhaalta ratkaisulta ja olikin, olemme vieläkin. 

Sain töitä osuuspankkikeskuksesta ja harjoittelin perustyöläisenä oloa ja asumista miehen kanssa. :) 
Työ ei täyttänyt sieluni kaipuuta. Kaipasin luontoa, eläimiä. Nautin mieheni seurasta ja kävimme konserteissa ja tapasimme muusikkoja ja söimme heidän kanssaan Helsingissä, se tuntui mukavalta, taiteilijasielu minussa nautti. Päätimme mennä naimisiin. Häämme olivat Pakilan juuri valmistuneessa kirkossa, valitsimme sen, vaikka perinteistä on mennä morsiammen kotipaikkakunnalla. Me halusimme mennä siellä missä meidän tarinamme alkoi. Se oli minusta ihanaa. Mieheni asui silloin rintamamies talossa Pakilassa. Asuimme  sen jälkeen eripuolilla Helsinkiä. 

Tulin raskaaksi. Vaikka olin nuori, olin jotenkin pelännyt, että en saisikan omaa vauvaa, koska niin kovasti sitä toivoin, niin jotenkin maagisesti ja höpsösti silloin ajattelin, että minulle ei varmaan sitä iloa ja onnea suoda. :) Sellaisia voi joskus saada mieleensä. Mieheni rohkaisi ja sanoi, että usko kyllä siihen ja toisaalta mietimma sitäkin, elämää ilman lapsia, että mitä kaikkea silloin voisi tehdä. 

Ajattelin kyllä tai se oli minulle jotenkin luontainen ajattelu, että ei lapsen tähden tarvi luopua itselle tärkeistä asioista. 

Ensimmäisessä raskaudessani löysin kirpputorilta kaksi kirjaa Nainen Naiselle; Luonnollinen syntymä, Aila Miettinen ja Raskaus ja jooga. Molemmat kirjat ovat sittemmin olleet minulle tärkeitä kaikissa raskauksissani . Olen siis lukenut niitä monia, monia  kertoja. :) 

En saanut vauvaani heti ja olin sanattoman onnellinen, kun tulin raskaaksi. Kerroin sen heti, kun olin testin tehnyt. Jälkeenpäinkään en ole tarvinut raskaustestiä, olen toki niitä tehnyt, mutta se syvältä kumpuava onnen, ilon tunne on ollut luonnollinen testini. 

Tein raskausjoogaa kotona ja luin melkein katoon ylettyvän pinon kirjoja vauvoista, synnytyksestä ja ravitsemuksesta ja vitamiineista. Minua oli aina kiehtonut muutkin kuin lääketieteen hoidot.

Kävin Aleksander-tekniikan tunneilla. Olen kiitollinen, että mieheni houkutteli minut mukaan kurssille, sain ja opin paljon itsestäni ja ajattelun vaikutuksesta kehooni ja olemukseeni. Uskon, että tämä oli yksi tekijä , joka johdatti minut parempaan elämään, nautinnollisempaan, onnellisempaan toki tuskankin kautta. Oli uskomatonta nähdä ja tiedostaa itsestä myös hyvin ikäviä puolia. Aleksander-tunneilla harjoiteltiin myös inhibitiota - kuvaan sen näin; automaattisen reagoinnin sijaan odototetaan luonnollisempaa, aitoa tunnetta. 

Koin suuria muutoksia, sillä olin ollut myös hyvin pelokas ihminen. Opin kohtaamaan ihmistä niin, että me molemmat vaikutuimme toisista, ennen olin suojautunut enemmän ja yllätyksekseni ei tullutkaan katastrofeja. Olen matkani varrella joutunut punnitsemaan valintoja ja muuttamaankin niitä. Nykyisin tuntuu, että olenko sama ihminen kuin silloin, mutta en silloinseurannut omia valintojani vaan yleisiäkin, jotka eivät kuitenkaan pohjimmaltaan olleet hyviä minulle ja ehkäpä ei sinullekaan. Ja toisaalta minulla ei ollut tätä kokemusta ja tietoutta mikä tänään. Haluan jakaa tätä, jotta, jos siitä olisi hyötyä ja tukea jollekkin muullekkin. 

Viikissä kohtasin äitejä, jotka elivät luonnollisesti. Heillä on lämmin paikka sydämmessäni. Esim. Katariina opetti minulle monia asioita, joita en ollut , koskaan kuullutkaan. Hän taisi olla Belgiasta. Hän synnytti kotona eli kiireetöntä elämää ja oli yhtä hymyä ja ei rokottanut lapsiaan. Hän oli tutkimuskeikalla Suomessa tai hänen miehensä oli tutkija. Nautin näiden tutkijoiden seurasta. Opin heiltä paljon, mitä muuten ei tavallisena äitinä kuullut, eivätkä hekään puhuneet juuri julkisesti näistä.  Huomasin, että elämä kuljetti minua niiden asioiden äärelle, joissa kaipasin tukea, tietoutta ja, joka minua oikeasti pohjimmiltaan kiinnosti. Se tuntui hyvin mystiseltä. Ja hyvin ihanalta, toki se, että jouduin luopumaan vanhoista tavoistani  ( joihin olin tottunut ja , jotka olivat turvallisia) aiheutti myös ahdistusta. Jouduin kohtaamaan epävarmuuden ja sen tosiseikan, että elämä on mysteeri.

Löysin toimivia vaihtoehtoisia hoitomuotoja mm homeoaptian, hyvän terveyttä vaalivan ruokavalion. Löysin tien luonnolliseen syntymään. Löysin ihania ihmisiä ja niitä oli lähempänä kuin aavistinkaan.
Löysin lähiruuan ja tilamaidon. Aidot juustot. Päästin irti tarpeesta olla jokin muu kuin minä itse. Ja tutkin sitä yhä, kuka minä olen. Ja mikä on minun polkuni, juuri minun. Se on ihanaa ja vapauttavaa. Se vapauttaa luovuuden kukkimaan. Minun ei tarvi kopioida naapurin elämää tai julkkiksen, toeteutan sitäsisältä kumpuavasta luonnollisesta viisaudestani käsin ja se ei ole välttämättä kovin suoraviivaista ja sitä mitä muut tekee. Se vaatii rohkeutta ja sitä löytyy, kun etsii sitä itsestään. Ja lakkaa miellyttämästä muita. Tee elämästäsi omanlaisesi! :) 

Vai onko sittenkään? :) Opin myös pitämään itse huolta omasta hyvinvoinnista ja lasteni ja siitä kerron enemmän jatkossa. Kuten monesta muustakin asiasta, aiheen ympäriltä. :) 

On parempi kohdata toisten kritikkikin kuin jättää elämänsä elämättä ja kulkea oma sielu oppaana. 

Kaunista syksyä ja ihanaa tiistaita kaikille! Seuratkaa rohkeasti omaa sydäntänne, välttämättä ei käy kuin on peloiteltu!

                                                   
                                                   Ystävällisesti ja rakkaudella Pipsa