Flunssa

Olen flunssassa. Olen kerran ottanut, abivuonna, influenssarokotteeen ja se ei estänyt flunssia. Ja en tiedä liittyikö rokotteeseen, mutta siitä minulla alkoi poskiontelotulehduskierre, joka loppui viiden vuoden jälkeen, sitä ennen flunssa toi aina poskiontelotulehduksen korkeine kuumeineen. 

Nyt olen pitkään ollut terve ja sairastanut vain lyhyitä flunssia ilman kuumetta. Ennen hoisin flunssaa tulehduskipulääkkeillä ja sillä juomalla, jossa oli c-vitamiinia ja särkylääkettä, olikohan sen nimi Findrex, en muista enään, olen pahoillani, aikaa on noin 10-vuotta siitä.

Raskaana ollessa suositellaan välttämään turhia lääkkeitä, mikä on hyvä asia. Olen alkupuolella

raskaudessa ja no en ole vielä niin kipeä ollut, että olisin tarvinut tulehduskipulääkkeitä. 

Olen käyttänyt homeopaattisia lääkkeitä, homeopaattien ohjeilla, ne ovat täysin turvallisia kasvavalle vauvallekkin. 

Parhaimman hoidon flunssalleni saan, kun hellitän ajoissa. Ja en innostu revittelemään, mikä on aika houkuttavaa, siivoamalla tms. :) Sallin väsymyksen ja kivun pysäytt'ää ja hidastaa elämääni. 

Otan c-vitamiinia paljon ja sinkki on hyvä aloittaa jo hiukan  ennen flunssakautta. D3- vitamiinia otan flunssassa paljon nemmän mitä normaalisti, normaalisti syön sen 100 mcg päivässä.  Lepään ja rentoudun ja nautin, sillä tavalla flunssa pysyy lievä oireisena. Jos flunssa alkaa mennä nenäonteloihin, olen käyttänyt nenäkannua. Nenäkannuja saa apteekeista ja niihin laitetaan 1 tl hyvää suolaa, kuten valkaisematonta merisuolaa ja lämmintä vettä, olen joskus laittanut myös tilkan koookosöljyä. Sillä sitten huuhsotaan nenäontelot, kaatamalla toisesta sieraimesta sisään vesi ja se valuu ulos toisesta. Sen jälkeen kevyt niistäminen ja kaadetaan puolet vedestä tai uusi kannullinen toisesta sieraimesta. 

Sipulipussi on hyvä yöllä, notkistaa eritteitä ja helpottaa tukkoisuutta. Chili lisää verenkiertoa nenäonteloissa, joten hyvä haukata pikku paloja oloa helpottamaan. Ja valkosipulin kynsistä olen leikannut paloja ja hieronut niillä poskionteloita, joskus ulkopäin. 

Villasukat, lämmittävä väljä villapaita ja kupposet kuumaa tekevät olosta hiukan pehmeämmän ja antaa elimistölle toipumisrauhaa. <3 

Sairaana on myös aikaa mietiskellä ja ladata akkuja. 

Paranemisia kaikille kipeille ja nautitaan kauniista syksystä. <3

Rakkaudella Pipsa <3 

Luomumansikoita Parikan marjatilalta Vihdistä, marja-aronioita lähimaastosta ja suomalaisia omppuja. 

            Lähiruokaa 

       takapihaltamme:

Ranskan papuja :)

Kurkkua, tomaattia :)

Chiliä, paprikaa siirtyivät kasvihuoneeseen:)

Omat chilit. :) Oli muuten tujut! Hyvä minulle, tykkään. :)

Punasipulia pihalta, keltasipulia tuli myös :) 

Sadonkorjuupata, omat vihannekset,yrtit, herneet ,lantut :)

Omanpihan keräkaalia, tomaattia ja persiljaa :)

Vihannespata, omista vihanneksista :)

                       

               Vakavampia juttuja eli leikkauksista, säästöistä

Harvemmin kuultua tämä kommentti, jonka näin keskustelussa säästöistä ja rohkeakin. 

Arvostan.

"Ihmisten elämäntilanteet on tietysti erilaisia, mutta täältä löytyy sairaanhoitaja joka on leikkausten kannalla.. Toivoisin että me länsimaalaiset osattais tulla vähemmällä toimeen, ei maapallokaan kestä tätä meidän kulutusta. (Oon esimerkiksi ollut ihan ihmeissäni sellaisesta pikkuasiasta että tosi harva enää paikkailee lasten vaatteita, kun tulee reikä niin heitetään pois..)" 

Niinpä. Me ollaan yrittäjiä ja meillä ei ole koskaan ollut noita etuuksia kuin työntekijöillä eli positiivista sunnuntailisiä ei leikata eikä palkkaakaan. Isyysloma, mikä se on? Hymiö smile Paitsi yrittäjä pienessä yrityksessä tekee silloin kahden työt ja on kotona myöhemmin. Isyysloman käyttö ei ole puhdas hyve. Toisaalta nämä leikkaukset ja lama ei pelota, olen jo tottunut elämään näin, aikaisemminkin, säästeliäästi. Mietin sitä miten 3000 euron kuukausi palkalla ja parin/yhden lapsen vanhempana ei rahat riitä. Ihmetyttää. Olen samaa mieltä tuon sairaanhoitajan kanssa. Minustakin olisi hyvä, että kuluttamista hillittäisiin ja vaatteita paikattaisiin ja jouduttaisiin hiukan myös miettimään mitä kannataa ostaa ja mihin kuluttaa. Lentokoneitakin lentää nykyisin tunnissa useita, miettikää siitä aiheutuvia haittoja edes hetki. Äidinmaidostakin löytyy lentokoneenpolttoaineen jäämiä, näin tutkimuksen aiheesta. Tämä ahdistaa ja niin kuuluukin, me ollaan aikuisia, joilla on vastuutemme. Aikuisen elämään kuuluu myös epämukavat tunteet ja niiden sietäminen. Moni meistä ajattelee, että juuri minulla on oikeus kuluttaa ja tehdä juuri näin, koska minä olen minä? Luontokin saa lisää elinvoimaa näin? Niin köyhän ei kuulemma kannata ostaa huonoa vaan satsata toimiviin ja laatuun niin vaatteissa kuin muissakin? Säästämällä rahaa hankintoja varten, ehtii myös rauhassa miettiä onko hankinta tarpeellinen vai ei?

Musta on kuitenkin tuntunut hyvältä tämä elämä ja se, että joudun harkitsemaan ja kierrättämään. Vaikkakin, joskus saatan haaveilla ohi menevän hetken hienosta autosta tai jostain muusta ylellisyydestä. Kuitenkin nämä valintani suojelevat sitä, joka on tärkeää minulle, lapsilleni ja muillekkin ihmisille, muille lapsille ja eläimille, kasveille - luonnon hyvinvointi.

Olen pyrkinyt järjestelemään elämän tähän lähikulmille, lastenharrastukset, omat harrastukset, no omani ovat koiran kanssa lenkkeily, joogassa kävin kylätalollamme Palttinassa ja puutarhan hoito. Tykkään erityisesti syötävistä kasveista ja satsaan niihin. Sieltä tulikin kivasti satoa ja jonkin aikaa ei kaupasta tarvinut hakea kasviksia ja, kun pakkasessa oli vielä 20 kpl vapaana juosutta kokonaista kanaa, maku on todella aivan eri kuin broilerissa. Nam! 

                          En juuri telkkaria katso, mutta nyt raskaana ollessa tai no ehkä , joskus
                         muulloinkin :) , tulee vauvaohjelmia katsottua. Ikuinen vauvakuume? :) 
                         Mikäs sen ihanampaa kuin pieni suloinen vauva ja lapsi. Ja isompi lapsi. 

                        Niin, seuraan ohjelmaa Toisenlaiset äidit . 

                 Kertoo tarinoita erilaisissa elämäntilanteissa, eritavalla elävistä  äideistä.
                     Olen pitänyt ohjelmasta. Vaikka elänkin aika eritavalla kuin suurin osa
                    ohjelman äideistä erilasine ruokavalioineen, suurperheineen (minusta ei tunnu siltä :) )

                   Mutta ilmeisesti olemme sitä. :) 
                    
                      Yksi kiitollisuuden aihe on tämä asuinpaikka, johon päädyimme. 
         Meillä asiaan vaikutti luonnonläheisyys, kaukana isoista teistä, silti ihmisten keskellä. 
         Lisäksi meihin teki vaikutus Helsingin Viikki, jossa asuimme ennen. Siellä oli kylämeininkiä
         ja luontoa ja ekologisesti ajattelevia ihmisiä. Se mitä siellä oli ja täällä ei, mistä pidin
        paljon, siellä oli yliopiston kautta paljon äitejä muualtapäin maailmaakin. Se rikastutti 
            elämää. Oli mukava kuulla, miten eritavoin voi elää ja miten erivalintoja ihmiset elämässään         tekevät. Opin paljon heiltä ja muiltakin. Niin kuin nytkin. 
           Mutta esimerkiksi täällä meidän kyläyhteisössä tänään ja viime viikolla ja useampana kertana,
           lapseni päässeet jonnekkin mukavaan paikkaan. Viimeviikolla poikani kaverin pappa oli
            pyytänyt poikani mukaan häntä uimaan kanssaan siksi aikaa, kun pojan kaveri oli treeneissä.
                                               Ihanaa tällainen isovanhemmuus.  

                              Mutta nyt nukkumaan, flunssa tuo hiukan huonoa olo, mutta hyvä mieli.

              
             

                                                      Arjen iloja ja nautintoja




Isä palasi kotiin , kaappasi kaksivuotiaan syliin ja soittaa ja laulaa. En ole vieläkään kyllästynyt tuohon musisointiin, vaikka niin arveltiin, kun ostimme kaksi vanhaa pianoa. Toinen 1800-luvulta ja toinen 1900-luvun alkupuolelta. Kauniita molemmat. Kunnostettuja puisia pianoja. 
Olen kuulevinani puisessa pianossa kauniimman soinnin. Johtuuko se siitä, että olen puuseppä  toiselta ammatiltani. :) Kesäkurpitsa-laatikko kypsyy uunissa. Nam! Lapset ovat leikkineet kaikki huoneet. :) Eri leikit erihuoneissa. :) 

                                                        <3    Luonnollinen syntymä  <3 


      
Tänään kirjoitan syntymästä, luonnollisesta syntymästä. Se odottaa minulla vielä kauempana,             mutta lähenee.
      
Synnytys , kutsun syntymäksi, ei ollut kamala, ei pelottava, se oli ihana, kaunis ja voimakas ja             tapahtui itsestään.
Synnytys on kaunis luonnollinen tapahtuma, synnytys ei ole riski, ei sairaus, ei uhka iästä ja               synnytysten määrästä huolimatta.  Synnytys luo elämää, tuo pienen, jonka elämän virta toi pois           kohdusta, kasvamaan isommaksi ja          kulkemaan  oman tiensä. 

 Et tarvi kirjoja, syntymä voi tapahtua luonnollisesti ilman mitään oppaita, sisältä kumpuavan             viisauden turvin, kun uskallat luottaa siihen. Pohjimiltaan maailmankaikkeuden voima hoitaa sen, kun sallit sen,syntymän kauttasi. 
Voin avautua uusille voimille ja sallia kaiken tapahtuvan.  Sama voima, joka kasvattaa kasvin, murtaa siemenen kuoren, saa linnut lentämään ja kukan aukeamaan. 
Ihmisellä luonnollistasyntymää edistää luottamus, rentoutuminen, antautuminen. 

 Salliminen. <3

Olen kokenut luonnollisen syntymän useamman kerran, aina se on tuntunut ainutlaatuiselta.
Synnytykseni ovat alkaneet erilailla. Ensimmäiset alkoivat supistuksilla, neljäs oli ensimmäinen, joka alkoi lapsivesien menolla ja tyttärieni huudolla vaaleanpunaista vettä, ihanaa vaaleanpunaista vettä.
Vauva on tulossa , he tanssivat. Tyttäreni olivat kolme ja viisi ja puoli. Viidennessä syntymä alkoi myös vesien menolla ja supistuksilla, oikeastaan voimakkaat supistukset rikkoivat vesikalvon, neljännessä supistukset alkivat vasta myöhemmin.
Minun kauttani tapahtuneet syntymät ovat tapahtuneet maailmankaikkeuden uutta synnyttävällä
voimalla, siltä se on tuntunut, suloiselta. Kiitos niistä. 

Neljännen syntyessä minulla oli ihana kätilö ja hyvin kokenut ja hän ymmärsi, että en halunnut olla paikallaan mitattavana, hän ehdotti sitä mitä toivoin, että ei kuunneltaisi, että sinä tunnet, kun kaikki ei ole hyvin ja se oli totta. Sain olla ilman piuhoja ja liikkua miten halusin ja tehdä mitä halusin ja olla ammeessa. Se tuntui hyvältä - vapaus. Ja luottamus.
Oli ihanaa luottaa omaan kehoon ja siihen, että se kertoi mitä tarvin. Antauduin sen johdettavaksi. 
Viidenteen ei koskettu millään tavalla. Lauloin ja olin suihkussa. Olen oppinut sen, että ei kannata pelätä kipua ei taistella vastaan silloin sitä ei ole, kun verikin pääsee virtaamaan vapaasti lihaksiin. Tunnen valtavan voiman ja painontunteen lapsen liikkuessa, mutta en repivää kipua, avaavia voimia, hyvin voimakkaita. Ja ihmettelen näin jälkeenpäin miten jokin lihas, kohtu voi olla niin vahva ja kutistua olemattomaksi ja taas venyä, kun uusi elämä kasvaa.  

Viidennen synnytykseni jälkeen, kätilö ja kätilöopiskelija tulivat halaamaan minua ja sanoivat kiitos. Se oli liikuttava hetki, heillä kimelsi kyyneleet silmissä. Kätilö sanoi, että hän ei ole koskaan vielä nähnyt luonnollista syntymää. Hän sanoi, että se oli kaunista. Kiitos! Lähdin kotiin kuusituntia synnytyksestä ja illalla laitoin juuri sellaista ruokaa kuin halusin ja kävin pikkukävelyllä koiranpennun kanssa. Kätilö pyysi minua  imetyksestä. Joten se on yksi aihe sitten myös. :) Ja kuuluuhan se luonnollisen lapsen elämään. 

Tässä musiikki kappaleessa ja videossa on hyvin saatu sitä luonnon voimaa, josta puhun.  Koskettavaa kuin luonnollinensyntymä.


    

     

                                   Luonnollinen  Syntymä

Pienin on saapunut. (kuvat v.2013)

          Luonnollinen raskaus, raskausajan rajoitteet 1, A-vitamiini

 Minulle se merkitsee luottamusta siihen, että asiat hoituvat kuin vapautan mieleni ja kehoni kantamaan uutta elämää ilman stressiä ja huolia. <3 

                         Tämän aamun lekit, arvostan lapsen mielikuvitusta ja en suosi valmiita leluja. Hoitopöytä muuntui kerrossängyksi. 

Toki teen valintoja, jotka pohjan luonnolliselle ja hyvinvoivalle vauvalle ja itselleni. Olen nähnyt tärkeänä syödä luonnollisesti, harrastaa joogaa, joka rauhoittaa mieltä ja kehoa. Ja tuo tilaa kuunnella herkästi kehoani. Yksi tärkeimpiä seikkoja omalla kohdallani oli tuo luonnollinen ruokavalio. Ja nautin joitakin luonnollisia lisävitamiineja. Haluan selvitellä stressini aiheuttajia ja tiedostaa ristiriitojani. Tiedostetut, vaikeatkin ristiriitaiset asiat eivät rasita terveyttä. Kokeileppa, se vapauttaa. <3 


Tärkeitä minusta sikiölle ovat myös neuvolan kaihtama A-vitamiini esimerkiksi. Kävin ensimmäisessä raskaudessa työpaikkani kustantamassa lääkärikeskuksessa, Mehiläisessä. Minua oli peloteltu, pari odottavaa äitiä, miten lapsestani tulee epämuodostunut, kun syön maksaa. Niin, otin asian esiin tämän lääkärin kanssa, jolle tulin muista syistä. Hän sanoi, että vakavasti puhuen , hän on huolissaan sikiöiden silmistä, kun kaikki A-vitamiinin luonnolliset lähteet on poistolistalla. A-vitamiinia saa luonnollisesti voista, voita ei suositella virallisen tahon mukaan, koska on nk kovarasva ja pois nykyajan suositus listoilta. Vaikkakin on täällä pohjoisessa olut tärkeä energian lähde, joka ei heilauta verensokeria ja sisältää muitakin tärkeitä suojaavia aineita, joitakin joita on äidinmaidossakin. Oletteko huomanneet kuinka hanakasti linnut käyvät voin kimppuuun, kun laittaa ulos. Luonto erottaa mikä on hyvää.  Kalanmaksaöljy sisältää myöskin A-vitamiinia, äitiysneuvolan kiellettyjen listalla, samalla saisi luonnolliset rasvahapot äidille ja kasvavalle sikiölle. Maksa kielletty A-vitamiinin vuoksi, ei suositella ollenkaan. Teollisia maksamakkaroita, jotka ovat usein jauhoisiakin taasen voi syödä, mutta niissäkin rajoituksia. Lääkärin huoli osuu oikeaan ja, kun vielä sitten sekin päälle, että raskaana oleville on erikseen monivitamiinit, joista on poistettu A-vitamiini. 

Kysynkin olemmeko vieneet -vitamiinin poistot, jopa liian tiukalle, niin, että se kääntyykin meitä vastaan? Mistä sikiö saa tarvittavat rakennusaineet normaaliin kasvuun? Tutkin hiukan mistä A-vitamiinin välttely juontaa juurensa ja löysin sellaisen tiedon, että joskus sikojen rehuun oli lisätty A-vitamiinia reilusti ja epäillään, että tämä sai aikaan epämuodostumia. En väitä, koska en tiedä, johtuiko epämuodostumat näistä, mutta oliko johtopäätösoikea? Ja vaikka se olisi oikea riittäisikö se, kun A-vitamiinia ei enään lisätä? Miksi kiellettiin samalla kaikki muukin A-vitamiinipitoinen? Varmuuden vuoksiko?
Alla oleva A-vitamiini tietous sivuilta: http://www.vitaelab.fi/Terveystietoa/A-vitamiini

Miksi A-vitamiini on hyväksi?

A-vitamiinilla on useita tärkeitä tehtäviä elimistössämme. Se edistää:

• Normaalia rauta-aineenvaihduntaa
• Limakalvojen pysymistä normaaleina
• Ihon pysymistä normaalina
• Näön pysymistä normaalina
• Immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
• Lisäksi A-vitamiini osallistuu solujen erikoistumisprosessiin  
•                                                   



Voissa paistetut kanttarellit

Olen itse syönyt, joka raskaudessa maksaa, koska pidän siitä. Ei maistu minulle päivittäin, noin kerran viikossa, parissa. Lisäksi olen syönyt vitamiineja , joissa on A-vitamiinia, en kuitenkaan syö silloin , kun olen syönyt maksaa, sen verran olen ollut varovainen. Lisäksi otan kalanmaksaäljyä. Ainakin viisi syntynyttä lasta on ollut kuulemma hyvin muodostuneita neuvoloiden ja lääkärien mukaan.
Onko siis olemassa oikeasti raja, joka aiheuttaa epämuodostumia ja mikä se on? Sen haluan tietää ja aioin selvitellä sitä. Voisiko epämuodostumien syynä joissakin tapauksissa ollakin a-vitamiinin puute? Tai viljojen sopimattomuudesta johtuvat ongelmat? Viljaherkkyys aiheuttaa joillakin ainakin lapsettomuutta ja keskenmenoja ja lukuisia muita oireita ja puutoksia ravintoaineissa. Jos sinulla näitä ongelmia, suosittelen perehtymään aiheeseen. Olen lukenut asiasta lukuisista lähteistä ja telkustakin tulee amerikkailen lääkäriohjelma, jossa tieto tuotiin esiin. Löydät tietoa, kun lähdet rohkeasti etsimään. Antti Heikkilän keittokirjan takana oli myös lista sairauksista, joihin viljaherkkyydellä on todettu olevan yhteyttä. Kirja Hyvän olon keittokirja 2, s.192-193 "On myös varottava tuotteita, joissa mainitaan hydroloitu kasvisproteiini tai kasviproteiini sekä natriumglutamaatti (MGS). " Suluissa oleva suora lainaus sivulta. 

 Meilä harmaa syysaamu ja olen flunssassa, mutta olo kuitenkin suht hyvä. Nautin. <3 
Yst. Pipsa

                               Luonnollinen raskaus

                   "On huomattavasti parempi olla kritisoinninkin kohde kuin jättää oma polku kulkematta, oma elämä elämättä." 

                 Sain onnekseni kokea raskauden. Kuudennen kerran. Olen onnekas. 
                  Ensimmäisiä kuvia pikkuisesta. Tiedän myös ihmisiä , jotka eivät halua käydä ultrissa.
                 Sekin on mahdollista ja eihän ne pakollisia ole. He suojelevat pientä elämää niinkin. 

               Me olemme käyneet kahdessa. Ja olen käynyt myös verikokeissa ja neuvolassa ja neuvola     lääkäreissä. Ja olen synnyttänyt kaikki lapseni sairaalassa. Olemme saaneet kokea                               luonnollisen syntymän ihmeen viisi kertaa. Luotan maailmankaikkeuden energiaan ja                         voimaan ja sallin syntymän tapahtua sellaisena luonnollisuudessan. Palaan raskauteen. Itse olen viikolla 16 raskaana, tarkkoja päiviä en ole laskenut. Numerot ei niin tärkeitä minulle. Tärkeitä sen sijaan on pienet liikkeet, jotka tunnen.  Mitä asioita minulle tulee mieleen raskaudesta ja mitä olen oppinut? Voit kuunnella neuvolan ohjeita, mutta muista, että olemme yksilöitä ja meille jokaisella meillä on oma historiamme. Kaikki sopii kaikille on epätosi lause. Ja saa aikaan paljon pahaa pakotuksineen. Jos ihminen pakottaa muita ja on kovin ehdoton, onko asiat silloin hänen itse   valitsemiaan?  Siirryin itse vhh ja luonnolliseen, ravitsevaan ruokavalioon v. 2006. Ja olen odottanut ja  synnyttänyt  kolme lasta sen voimin. Kun neuvolasta kuultiin silloin Helsingin Viikissä, neuvola oli Pihlajamäen puolella, niin minua kehoitettiin lopettamaan se, että se on vaarallinen, kerron kohta minkälainen ruokavalio minulla on ja kuinka se tuli meille, kokeilin palata "tavalliseen" neuvolan , thl:n suosittelemaan ohjelmaan ja sain keuhkokuumeen mm sen aikana. Olin kärsinyt poskinontelon tulehduksista ja ne olivat jääneet pois. Palasin uuteen ruokavaliooni. Odotin kolmattani alkuviikoilla ja jouduin syömään antibiootteja. Olen lähes varma, että en olisi saanut noin vakavaa tautia tällä luonnollisella ruokavaliolla. Mikä tämä ruokavalio sitten on? Ja miten se tuli meille?Lapsellani oli ihottumaa ja jatkuvaa nenän valumista ja ihmettelin sitä neuvolassa, sen sanottiin olevan normaalia ja ihottumaakin tulee pikkulapsilla. Lisäksi lapseni sai oireita rokotuksista. 
 En uskonut sitä, että on normaalia, minusta sairaus ja jatkuva sairastelu ei kertakaikkiaan               kuulostanut suinkaan normaalilta. Otin yhteyttä erilääkäreihin, löysin sellaisiakin, jotka näkivät laajemmin ja tostesivat saman kuin mistä itse olin huolissani, että ei kuulostaa siltä, että kaikki on hyvin. En etsinyt rauhoittajia, etsin apua. Siinä on ero. Varasin ajan myös homeopaatilta. Samaan aikaan siskoni kertoi alkaneensa syömään vhh-ruokavaliota ja mieheni veli tuli meillä käymään ja sanoi, että olette kyllä ansainneet paremman ruuan. Söimme paljon viljaa, perunaa, riisiä mm. Aamupuurot, makaronit ja pastat ja ne uuni tuoreet leivät ja kiviareena uuniin maukkaat leivät kuuluivat ruokalistallemme.
 Söin myös karkkeja silloin tällöin ja suklaata, enään en kutsuisi sitä suklaaksi :) , sokeriahan               se yksin omaan on. Minulla oli vaikeaa verensokerin heittelyn kanssa. Diabetestä ei tutkimuksissa todettu. Sokeri heilutti niitä ja ne menivät niin alas, että minua vapisutti, ajatukset ei kulkenu, se oire liittyy myös vehnä-vieroitusoireisiin ns. sumeapää, (lähde Eroon vehnästä; William Davis) Aamupuuron jälkeen olin heikossa kunnossa puistossa ja ihmettelin, miksi jotkut pystyivät juttelemaan rauhassa, kun minusta tuntui, että en pystynyt  rekisteröimään kaikkea ja huimasi, sain myös paniikkitiloja, jotka sain haltuun kyllä inhibiolla, mutta ne vaivasivat ja veivät elämän voimaani. Olin usein väsynyt, mutta menin sisulla eteenpäin ja talokin oli siisti ja lapsilla pestyt vaatteet ja sängyissä puhtaat lakanat.Mieheni veli kertoi minulle Antti Heikkilän kirjoista, Hyvän olon ruokakirja 1 ja 2. Olin skeptinen.
            Mutta päätettiin mieheni kanssa kokeilla yhdessä ja koko perheelle, koska lapsillamme oli       myös ongelmia. Itselläni oli ongelmia ajoittain painon kanssa, joka meni alipainon puolelle ja            en omannut lihaksia juurikaan ja kasvoni olivat harmaat ja jotenkin ei niin terveen näköiset                omasta mielestäni. Olin kyllä hoikka. Mutta oloni ei ollut terve. En olisi uskonut muutosta, joka ruokavaliomuutoksen kautta tuli. :) Muistan vieläkin , kun sanoin ääneen, että ai tällaistako on elämä, näin ihanaa. :) Onneksi se toimi minulla. Tunnen vieläkin kiitollisuutta pkkusiskoani ja hänen miestänsä kohtaan ja mieheni veljeä ja homeopaattia ja Antti Heikkilää sekä Maarit Heikkilää, joka tuli minulle myöhemmin tutuksi aivan ihanilla viesteillä. Tuntui, että maailmankaikkeus vastasi ja helli. Minun oloni parani. Mieheni olo parani. Jätimme viljat, sokerit, riisit, perunat, maissit, soijat ja kaiken valmis ruuan. Vaihdoimme öljyt neitsyt oliiviöljyyn, kookosöljyyn ja voihin ja kermaan ja maidon punaiseen. Kerrankin sai syödä maukasta ruokaa pelkäämätä , että saa                 sydänkohtauksen. Hyvillä mielin! Voi mikä ilo! Lasten ihottuma hävisi kokonaan. Heistä tuli              iloisempia ja nauravaisempia luonnostaan ilman vitsejä. :) Pikkuinen toipui rokotevaurioista              hyvän ravitsemuksen, vitamiinien ja homeopatian avulla. Toki jotain pieniä jälkiä jäi, mutta ne            ovat pientä siihen , että hänen autistiset oireet hävisivät ja jatkuva nuhakin, siihen verrattuna,            että hän palasi takaisin.  Hän tuli syliin taas ja painoi  poskensa poskeani vasten ja                              ojensi kädet minua kohti ja tahtoi syliin. <3 Eli aloitin ruokavalio muutoksen Antin ohjeilla ja olen nyt 9-vuoden aikana oppinut soveltamaan reseptejä itse ja muuntelemaan ohjeita. Ja nautin suuresti ruokailusta ja ruuanlaitosta. Lapseni ovat jo pienenä saaneet osallistua ruuanlaittoon. Valmistamme kaiken itse.  
Eli en noudata neuvolasta saatuja ohjeita syömisissäni. Syön voita, syön kermaa, syön maksaa           kerran viikossa, syön kananmunia päivittäin, syön raakamaitojuustoja ja juon tilamaitoa, jos, sitä herkkua saan. Lisäksi syön paljon kaaleja, salaatteja, kurkkua, paprikaa, tomaattia, munakoisoa, kesäkurpitsaa, yrttejä, puoli raakaa lihaa (siinä on enemmän ravintoaineita), syön kalanmaksaöljyä, d3-vitamiinia syön monin verroin enemmän 125 ug vähintään, c-vitamiinia syön kolmekertaa päivässä, magnesiumia ja syön myös luonnollista monivitamiinia, jossa on A-vitamiinia. Rautatabletteja en ole syönyt sitten ekojen raskauksien. Suolaa lisäsin reippaasti ja vaikka minulla on matala verenpaine ei ole huipannut ja olen päässyt sängystä hyvin ylös. Suolan puute voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, huimausta , uupumuksen tunnetta, hengästymistä minulla ne poistui suolan lisäämisellä. Muista luonnolliset suolat, valkaisematon merisuola ja ruusu-tai vuorisuola. 
          Olen myös käyttänyt pieniä määriä inkivääriä ja mietinkin mistä ihmeestä on saatu, että            inkivääri juuri aiheuttaa keskenmenon, voisiko syynä olla kuitenkin myös muut seikat esim.                 gluteeniherkkyys? Tai sopimaton ruokavalio ja sen seurauksena tulehdustilat? Pohdittavaa.
         Olen voinut hyvin. Se kertoo minulle paljon.  Kuuntelen kehoani herkästi ja nyt se kehoittaa 
 minua joogaamaan Joten menen! :) Ystävällisesti Pipsa

                   
             

Uuden blogini esittely

Hei!

Olen Pipsa Sipilä. Kerron tässä aluksi hiukan itsestäni. Lapsuuteeni kuului lukuisia muuttoja, isäni vaihtelevien töiden vuoksi ja liekö vanhempieni seikkailun haluisuuden. Nautin lapsena niistä muutoista, sai pakata omat tavarat ja matkaan. Mukana kulkivat sisarukseni ja vanhempani. 
Kasvoin kaupungissa, maalla, kirkonkylässä, joskus asuimme kesän asuntovaunussa kaikki tämä tuntui lapsena kivalta seikkailulta. Vanhempana olo muuttojen keskelläei välttämättä ole niin huoletonta. 
Minun sydäntäni lähellä oli eläimet, kaiken kauniin ihmettely luonnossa, saatoin katsella pientä kukkaa pitkään ja kohtelin eläimiä pehmeästi vaikka olin kovin pieni. 

Rakastin tätä elämää maalla, olimme ulkona suurimman osan ajasta ja meillä oli ystävinä hyvin mielikuvitusrikkaita toisia lapsia, joten kivoja juttuja riitti ja jänniä retkiä 10 kilometrin päähän pyörillä, piileskelyä heinävajoissa yms. 

Pieni maalaiskoulu hirsisessä koulurakennuksessa jätti lämpimän paikan sydämeeni. Poimimme marjoja, sieniä, ongimme ja opettelimme perkkaamaan koulun oman keittäjän Lahjan kanssa. Todellinen Lahja hän olikin, olen aikuisen sen todella tajunnut. Kunpa kouluruokailussa pääsisimme taas luonnollisempaan suuntaan ja lähiruokiin. 

Nuoruuteni vietin kaupungissa. Muutimme silloin kaupunkiin. Muistan, että ikävöin kovasti sinne maalle, aiemmissa muutoissa en ollut kaivannut edellistä paikkaa. Maaseutu eläimineen oli minun sieluani lähellä. Ja tunnen vieläkin joskus kaipuuta sinne. Viekö elämä sinne, en tiedä. Nähtäväksi jää. 

Eläimet ja luonto säilyivät läheisinä nuorenakin. Lisäksi innostuin puutöistä. 
Hain kouluun Lahteen ja seukkailin puusepän kanssa. Niistä opiskelu vuosista jäi hyvät muistot. 
Ostin vaatteeni pienyrittäjiltä, silloin oli Kimi, Lahdessa , joka toi vaatteita muistaakseni Italiasta, yksin kappalein ja sekös oli ihanaa. Työskentelin lisäksi Pentikissä jonkin aikaa Private Case:sissa, tekee pahvista tuotteita ja pääsin suunnittelemaan tuotteita. Mutta en kokenut sitä omakseni. Puu oli minun juttuni.

Olen siis mallipuuseppä. Ja olen luonut omaa malllistoa. Rakastan käsittelemätöntä puuta ja arvosta kierrättämistä. Pintakäsittelyyn haluan käyttää luonnonöljyjä ja vahoja. En oikein pidä maalipinnoista, kaunis puu jää sen alle piiloon. Haaveenani on myös jatkaa mallipuusepän hommia, omia mallistoja luoden ja auttamalla ihmisiä palauttamaan kotiin luonnon materiaalien avulla kaunis harmonia, joka auttaa myös ihmistä palautumaan väljempiin, luonnollisempiin rytmeihin kaikilla elämän osa-alueilla. Elämässä voi hiukan heittäytyä vai voiko? 

Aloitin myös yliopisto-opinnot Raumalla, opiskelin puutyöope/luokan ope linjalla. En ollut koulussa kauaa. Vaikuttiko asiaan se, että kohtasin elämäni rakkauden vai sekö , että en kokenut sitä täysin omakseni. Koin haluavani myös luovemmalle alalla. Toki luovuutta voi soveltaa joka alalla, mikään ei sulje sitä pois. Mutta kaipasin huonekalujen ja esineiden suunnittelua luontoa kunnioittaen.
Muutin Helsinkiin rakkauteni luo. Se tuntui ehdottomasti parhaalta ratkaisulta ja olikin, olemme vieläkin. 

Sain töitä osuuspankkikeskuksesta ja harjoittelin perustyöläisenä oloa ja asumista miehen kanssa. :) 
Työ ei täyttänyt sieluni kaipuuta. Kaipasin luontoa, eläimiä. Nautin mieheni seurasta ja kävimme konserteissa ja tapasimme muusikkoja ja söimme heidän kanssaan Helsingissä, se tuntui mukavalta, taiteilijasielu minussa nautti. Päätimme mennä naimisiin. Häämme olivat Pakilan juuri valmistuneessa kirkossa, valitsimme sen, vaikka perinteistä on mennä morsiammen kotipaikkakunnalla. Me halusimme mennä siellä missä meidän tarinamme alkoi. Se oli minusta ihanaa. Mieheni asui silloin rintamamies talossa Pakilassa. Asuimme  sen jälkeen eripuolilla Helsinkiä. 

Tulin raskaaksi. Vaikka olin nuori, olin jotenkin pelännyt, että en saisikan omaa vauvaa, koska niin kovasti sitä toivoin, niin jotenkin maagisesti ja höpsösti silloin ajattelin, että minulle ei varmaan sitä iloa ja onnea suoda. :) Sellaisia voi joskus saada mieleensä. Mieheni rohkaisi ja sanoi, että usko kyllä siihen ja toisaalta mietimma sitäkin, elämää ilman lapsia, että mitä kaikkea silloin voisi tehdä. 

Ajattelin kyllä tai se oli minulle jotenkin luontainen ajattelu, että ei lapsen tähden tarvi luopua itselle tärkeistä asioista. 

Ensimmäisessä raskaudessani löysin kirpputorilta kaksi kirjaa Nainen Naiselle; Luonnollinen syntymä, Aila Miettinen ja Raskaus ja jooga. Molemmat kirjat ovat sittemmin olleet minulle tärkeitä kaikissa raskauksissani . Olen siis lukenut niitä monia, monia  kertoja. :) 

En saanut vauvaani heti ja olin sanattoman onnellinen, kun tulin raskaaksi. Kerroin sen heti, kun olin testin tehnyt. Jälkeenpäinkään en ole tarvinut raskaustestiä, olen toki niitä tehnyt, mutta se syvältä kumpuava onnen, ilon tunne on ollut luonnollinen testini. 

Tein raskausjoogaa kotona ja luin melkein katoon ylettyvän pinon kirjoja vauvoista, synnytyksestä ja ravitsemuksesta ja vitamiineista. Minua oli aina kiehtonut muutkin kuin lääketieteen hoidot.

Kävin Aleksander-tekniikan tunneilla. Olen kiitollinen, että mieheni houkutteli minut mukaan kurssille, sain ja opin paljon itsestäni ja ajattelun vaikutuksesta kehooni ja olemukseeni. Uskon, että tämä oli yksi tekijä , joka johdatti minut parempaan elämään, nautinnollisempaan, onnellisempaan toki tuskankin kautta. Oli uskomatonta nähdä ja tiedostaa itsestä myös hyvin ikäviä puolia. Aleksander-tunneilla harjoiteltiin myös inhibitiota - kuvaan sen näin; automaattisen reagoinnin sijaan odototetaan luonnollisempaa, aitoa tunnetta. 

Koin suuria muutoksia, sillä olin ollut myös hyvin pelokas ihminen. Opin kohtaamaan ihmistä niin, että me molemmat vaikutuimme toisista, ennen olin suojautunut enemmän ja yllätyksekseni ei tullutkaan katastrofeja. Olen matkani varrella joutunut punnitsemaan valintoja ja muuttamaankin niitä. Nykyisin tuntuu, että olenko sama ihminen kuin silloin, mutta en silloinseurannut omia valintojani vaan yleisiäkin, jotka eivät kuitenkaan pohjimmaltaan olleet hyviä minulle ja ehkäpä ei sinullekaan. Ja toisaalta minulla ei ollut tätä kokemusta ja tietoutta mikä tänään. Haluan jakaa tätä, jotta, jos siitä olisi hyötyä ja tukea jollekkin muullekkin. 

Viikissä kohtasin äitejä, jotka elivät luonnollisesti. Heillä on lämmin paikka sydämmessäni. Esim. Katariina opetti minulle monia asioita, joita en ollut , koskaan kuullutkaan. Hän taisi olla Belgiasta. Hän synnytti kotona eli kiireetöntä elämää ja oli yhtä hymyä ja ei rokottanut lapsiaan. Hän oli tutkimuskeikalla Suomessa tai hänen miehensä oli tutkija. Nautin näiden tutkijoiden seurasta. Opin heiltä paljon, mitä muuten ei tavallisena äitinä kuullut, eivätkä hekään puhuneet juuri julkisesti näistä.  Huomasin, että elämä kuljetti minua niiden asioiden äärelle, joissa kaipasin tukea, tietoutta ja, joka minua oikeasti pohjimmiltaan kiinnosti. Se tuntui hyvin mystiseltä. Ja hyvin ihanalta, toki se, että jouduin luopumaan vanhoista tavoistani  ( joihin olin tottunut ja , jotka olivat turvallisia) aiheutti myös ahdistusta. Jouduin kohtaamaan epävarmuuden ja sen tosiseikan, että elämä on mysteeri.

Löysin toimivia vaihtoehtoisia hoitomuotoja mm homeoaptian, hyvän terveyttä vaalivan ruokavalion. Löysin tien luonnolliseen syntymään. Löysin ihania ihmisiä ja niitä oli lähempänä kuin aavistinkaan.
Löysin lähiruuan ja tilamaidon. Aidot juustot. Päästin irti tarpeesta olla jokin muu kuin minä itse. Ja tutkin sitä yhä, kuka minä olen. Ja mikä on minun polkuni, juuri minun. Se on ihanaa ja vapauttavaa. Se vapauttaa luovuuden kukkimaan. Minun ei tarvi kopioida naapurin elämää tai julkkiksen, toeteutan sitäsisältä kumpuavasta luonnollisesta viisaudestani käsin ja se ei ole välttämättä kovin suoraviivaista ja sitä mitä muut tekee. Se vaatii rohkeutta ja sitä löytyy, kun etsii sitä itsestään. Ja lakkaa miellyttämästä muita. Tee elämästäsi omanlaisesi! :) 

Vai onko sittenkään? :) Opin myös pitämään itse huolta omasta hyvinvoinnista ja lasteni ja siitä kerron enemmän jatkossa. Kuten monesta muustakin asiasta, aiheen ympäriltä. :) 

On parempi kohdata toisten kritikkikin kuin jättää elämänsä elämättä ja kulkea oma sielu oppaana. 

Kaunista syksyä ja ihanaa tiistaita kaikille! Seuratkaa rohkeasti omaa sydäntänne, välttämättä ei käy kuin on peloiteltu!

                                                   
                                                   Ystävällisesti ja rakkaudella Pipsa