Lakritsikielto

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1453338461995.html

Odottavalta äidiltä on kielletty suolankäyttö tai ainakin sitä pitäisi thl:n ohjeiden mukaan välttää. Ohje on sama kaikille odottajille, vaikka et juuri söisikään suolaa. Kukaan ei kysy kuinka paljon syöt? Vai kysyykö? Useimmilta ei kysytä.

Kuitenkin, elimistö tarvitsee suolaa. Parasta olisi saada se luonnollisessa muodossa valkaisemattomasta merisuolasta, sitä löytyy jo marketeistakin, tai ruususuolasta yms luonnollisesta suolasta. Sydän tarvitsee sähkövirtaa, joka muodostuu elimistöön suolan kanssa. Jotkut suonikohjut voivat johtua suolan vähäisestä käytöstä.

Ensimmäisessä raskaudessani janosin salmiakkia, olin vähentänyt suolankäyttöä neuvolanohjeiden mukaan. En päässyt sängystä ylös, heti, kun nousin pyörrytti, joten minun oli mentävä takaisin sänkyyn, soitin hädissäni äidilleni, joka antoi ohjeeksi syödä jotain suolaista, se auttoi.

 Minun kehoni huusi suolaa, olin vähentanyt sen ja se ei toiminutkaan minulla.
Meni joitakin vuosia, kunnes löysin luonnoliset suolat ja aloin sekoittamaan sitä hiukan teehen kookosöljyn kanssa. Minulla on aina ollut matala verenpaine ja olen ajatellut, että ongelmat johtuivat siitä (huimaus, päänsärky ja pyörryttäminen), koska minulle oli niin kerrottu useiden terveydenhuollon työntekijöiden kautta. Thl:ltä ovat lähtöisin nämä ohjeet, joita työntekijät välittävät, ei siis heidän syynsä?

Mutta asia ei ollutkaan niin. Vaikka lisäsin suolaa hyvin paljon ruokaamme ja lisäksi juon , jos minua heikottaa, aina silloin, suola-rasva-teetä, ei verenpaineeni ole noussut, mutta nykyisin minua ei huimaa, ei pyörrytä eikä pääni ole kipeä.

Suolan lisäämisestä on aikaa jo kahdeksanvuotta. Ja olen ollut raskaana sinä aikana ja voinut paljon paremmin. Olen jaksnut liikkua ja urheilla ja nostella puntteja ja tehdä töitä loppuun asti. Minulle kaikin puolin hyvä asia, paransi oloani ja elämäni laatua, kun pystyn tekemään töitäkin paremmin.

Lisäksi huomasin, että salmiakkia ei tee enään mieli. Ja sitten hoksin, että hain sitä suolaa sieltä, luonnottomasta asiasta juurikin salmiakista.

Nyt asia on minulla kunnossa. Myöskään mieheni verenpaine ei ole noussut, suolan lisäyksen ansiosta. Muutimme myös ruokavaliota luonnolliseen vhh-suuntaan eli syömme luonnollisia ruoka-aineita mahdollisiman paljon, niitä jotka luonto on luonut ja ihminen ei ole muokannut. Mieheni verenpaine , on jopa laskenut. Meitä nauratti, koska se oli juuri päinvastoin miten meitä lääkärien taholta oli neuvottu. ihmeellistä, mutta totta. :) Tuntuu hyvältä saada ohjeita, jotka toimii.

Ihanaa talvea kaikille! :) Nautitaan........... :)

Yst. Pipsa

Raskausajan syysmuotia :)

Löysin vanhan takkini, joka ei kaupungissa tai no jatkuvan liikenteen keskkelä asuessamme, pysynyt valkoisena. Takki oli aika pinttynyt, mutta ilokseni sain sen valkoiseksi Ecoverin pesuaineella ja Punnitse ja Säästä- kaupasta ostetulla tahranpoistopulverilla.  Jee!! Eli laitoin takin pakkauksien ohjeiden mukaisilla annoksilla koneeseen, 40 asteen pesuohjelmalla ja takkki oli ihanan puhdas. Kivaa! :)

Violetin mekon löysin kyläkirppikseltämme ja ei ollut varsinaisesti raskausajanvaate. Pidensin käyttöikää keltaisella hameella sen alla ja siitä syntyikin kiva värileikki. :) Oon tyytyväinen. 

:) Matkaan vain! :) <3

Yh-äitinä neljäpäivää 

 Vietin eilen syntymäpäiviäni lasteni kanssa, lapseni olivat heränneet klo kuusi ja tehneet minulle aamupalaa ja toivat tarjottimella sänkyyni, pahoittelivat aikaisuutta, mutta puhelimessa oli kuulemma ollut joku aiempi herätys päällä, jota eivät olleet huomanneet. Mieheni on kalareisulla. Sitä ennen hän haki meille ruuat jääkaappiin, että oikeasti vitsi vain tuo yh-juttu. Heidän elämänsä on tietenkin erilaista. 

Joskus olen panikoinut sitä, että miten pärjään lasten kanssa, kun mieheni on poissa. 

Ja olen myös ollut tolkuttoman kova ikävöimään, no se kertoo siitä ihansta, että mulla on hyvä mies ja koen hänet tärkeäksi, eli on vain positiivista. <3

Mietiskelin sitäkin miksi ikävöin ja onko se huono juttu? Toisaalta ikävä ei tunnu kärsimyksenä van oikeastaan aikas suloiselta tunteelta. Sain mielen rauhaa myös elefantteja katsellessani ja sitä kuinka he ikävöivät kuolleita lajikumppaneitaan, käyvät hyväilemässä kuolleen lajotoverinsa luita, hellyttävää. Nämä isot otukset siis tuntevat myös ikävää ja kuinka ne halailevat ja hyväilevat toisiaan kärsillään, kun näkevät. 

Olen kuullut, että, jos on läsnä tässä hetkessä niin ei ikävöi ja tämä läsnäolohan on taas tärkeää ja auttaa siinä, että kokee elämässään onnellisuutta? 

Onko norsut läsnä tässä hetkessä? 

Läsnäolon voima -kirjassa, kirjoittanut Eckhart Tolle, juuri puhuttiin miten eläimet ovat läsnä ja kissan, koiran tai eläimen silittäminen tekee hyvää murehtivalle, stressaavalle ihmispololle tai puunhalaaminen palauttaa tähän hetkeen. <3

Eli voi olla läsnä ja kokea ikävän tunnetta, jos sen sijaan alan tuntemaan kärsimystä, kiirettä ja murhetta en ole läsnä. Kaiken tämän läsnäolon tarkoitus tuoda ihminen tähän hetkeen ja nauttimaan näiden läheisten kanssa elämästä, jotka lähella nyt ovat. Ja pystyä olemaan kiirehtimättä, murehtimatta. Aika ihana olotila siis. Nauttikaamme tässä ja nyt ja tuntekaamme mitä tunnemme. <3 

Yksinolossa lasteni kanssa minua on auttanut juuri se hetkeen antautuminen, hyväksyminen. Lapset, sisarukset saattavat kinastella, saattavat kiukutella, saattavat sairastua yms. Kyselen myös lapsilta mitä he haluavat tehdä. Ja tärkeää kuuntelen omaa sisintäni. Olen aikuinen ja minun on pidettävä omasta jaksamisestani huolta, levättävä, mentävä ajoissa nukkumaan ja laitettava myös lapset nukkumaan silloin,kun minusta tuntuu, että on hyvä, silloin saan pidettyä omat voimani. Teen kivoja juttuja itseni kanssa, kun lapset leikkivät ja en kyllä stressaa. Meillä lapset keksivätkin itse tekemisiään. Sallin heille sen, silppua ja sotkua tulee, mutta olemme sopineet, että tekevät ne sovituissa paikoissa, näin koko koti ei ole hujan hajan -olen joutunut myöntämään itselleni, että tarvin yhden elkeän paikan. Olen sanonut lapsilleni, että olen siinä kohtaa heikko. Ja tämä paikka meillä on tämä keittiö-olohuone eli tupakeittiö. 

Olen nauttinut lasteni kanssa. Kaikkien viiden. Meillä on ollut ihanaa, toki myös väsymystä, kun nuorin(2v.) on vielä flunssan jälkimainingeissako? vai ikävöiki isiä? ja heräili yöllä mikä ei ole ollut hänen tapaistaan. Mutta tänään nukuin pitkään, ilmeisesti pikkuinenkin alkoi tottuako, mutta itse myös relasin tässäkin asiassa ja aattelin, että valvotaan yhdessä nautiskellen ja voisinhan keittää yö-teet ja ihailla yön hiljaisuutta, sekö se olikin, joka rentoutti? En tiedä, mutta huomaan eron valvoneen äidin ja nukkuneen äidin välillä. Meillä lapset eivät ole valvottaneet kuin satunnaisesti ja kipeänä, voin niiden perusteella ymmärtää niitä, joilla ei juuri koskaan nukuta. Aikas rankkaa ja, jos he tuntuvat jotenkin suorasanaisilta ja loukkaavilta ja äreiltä vanhemmilta, heillä on siihen hyvä syy, väsymys. <3 

Ihanaa lauantaita kaikille! <3    Pipsa  :)

Raskaus yli puolen välin :)

Kävimme juhlistamassa sitä Bembölen kahvituvassa ja se, olikin hyvä paikka toisen ultran jälkeen, kun tupa on toiminut synnytystupana sotien aikana. :) <3 Sopi meidän hetkeemme. Pieni ottti varpaistaan kiinni ja oli käsi otsalla. Häntä ei ultraaminen näyttänyt häiritsevän vaan jatkoi omia touhujaan. Kätilökin sanoi, että hän on kuvauksellinen. ;) 

Kaikki näytti olevan hyvin, niin kuin kroppanikin sanoi. Ultraamisestakin on paljon puhuttu, että voi aiheuttaa jotain ja osa jättääkin käymättä. Itselläni tämä liittyy siihenkin, että olen utelias näkemään pienen. Toisaalta luotan intuitiooni, että tiedän onko kaikki hyvin. Minulla on ollut sellainen tuntuma, että kaikki on hyvin. En ole perehtynyt kunnolla ultran haittoihin. Kaikista luonnolisintahan olisi olla ilman. Mutta itse koen tämän hyväksi. Juttelimme kätilön kanssa synnytyksistä. itselläni kaikki olleet luonnollisia sairaala miljööstä huolimatta, olen antautunut maailmankaikkeudenvoimien vietäväksi ja se on hoitanut kaiken. Olen tehnyt kaikkea mikä mistä nautin ja mikä rentouttaa mieltäni. Suihku, amme, synnytyslaulu, luonnollinen hengitys ja se, että muistaa vapauttaa hengityksen ja lihakset auttaa syntymää etenemään omaan luonnolliseen tahtiin. Kun kohdunsuu on avautunut täysin auki, voikin tulla aika , jolloin ei tapahdu mitään, siiloin olen jutellut kätilöiden kanssa ja miettinyt miten haluan juuri nyt synnyttää, missä asennossa, se on vaihdellut eri synnytyksissäni ja menen omien tuntemusteni mukaan, luotan täsin, että se viisaus huolehtii kaikesta parhaiten. 

Sanoin miehelleni yksi ilta, että miten minusta tuntuu, että hän on tyttö, mieheni sanoi ilahtuneena, että hänestä on myös tuntunut siltä. Mutta emme halua kovin vahvasti ajatella sitä tai luokitella. ultraava kätilö kysyikin onko minulla ollut mitään tuntemusta sukupuolesta, sanoin, että ei mitään vahvaa ja mieheni sanoi, että hänellä on. <3 Kylläpä ihminen voi rakastaa useampaa ihmistä, kun joskus kuulee, että voiko rakastaa useampaa kuin yhtä lasta. Kyllä voi ja kaikki on ihmeellisiä ja erilaisia, en ole synnyttänyt yhtään kloonia, ainakaan vielä. Miten voikin syntyä uusi aivan oma itsensä ja , jokaisella on vielä ne omat lahjansa, jotka on sisältään löydettävä, ne mihin on intohimo, ne eivät ole välttämättä niitä, mitä vnhemmat tarjoaa. Jokaisella on ihan oma polkunsa. 

Olen lukenut James Hollis:in kirjoa ja niissä oli hyvä ohje vanhemmille, kun lapsi lähtee kotoa, ei sinun kuulu itkeä vaan iloita, olet onnistunut, olet ollut tarpeeksi vaativa, että hän pystyy kohtaamaan maailman haasteet. Kauniisti sanottu minusta. <3 Niinpä, en tosin tiedä, miten itse suhtaudun aikanaan, mutta toivon, että onnistumme. <3 

                                            Rv 20 

Neuvolakäynnit on hyvin lyhyitä, paineet on kohillaan, ei turvotuksia, painon nousu on vähäistä ja ei sokeria, proteiinia virtsassa. Ja olen ollut energinen ja ei ole väsyttänyt. Aluksi pelkäsin kolmannen lapseni kohdalla, kun olin juuri vaihtanut vhh:lle, että syönkö liikaa proteiinia ja, jos sitä erittyykin virtsaan. Kun olin lisännyt lihan, kanan, kananmunien , kalan, pähkinöiden ja lisäksi kreikkalaisen jugurtin syöntiä. Mutta ei erittynyt eikä ainakaan se lietsonutkaan raskausmyrkytystä, vaikka niin peloteltiin, se oli helpotus. Nykyisin hymyilyttää. Silloinen terveydenhoitaja oli huolissaan , kun kerroin miten söi ja sanoi, että vaurioidumme molemmat ja, että emme saa kaikkia tarvitsemiamme hivenaineita ja vitamiineja. :) Luin sitten itse aiheesta ja löysin paljon hyviä ohjeita. Ja lisäksi kaaleissa, joita syön paljon on paljon hyviä aineksia keholle. Omaavat myös taidon poistaa ympäristömyrkkyjä kehosta. Ja se ainainen, että vatsa ei kestä kaalia ja, että kaalista tulee lapselle ilmavaivoja johtuikin minun tapauksessani viljoista, tärkkelyksestä ja hedelmäsokerista, jota monet meille ulkomailta tuodut hedelmät sisältävät hyvin paljon. Huomasinkin, että ulkolainen omena ja kaali koskivat vatsaan. Lisäksi viljat tekivät oman osansa ja peruna ja porkkana sun muut. 

Olen syönyt vhh:sti aikaa ennen kolmatta raskauttani. Olen saanut kolme lasta tällä ruokavaliolla ja voinut mainiosti. Vauvat ovat olleet tyytyväisiä ja hyvän painoisia, kuulemma täydellisiä oppikirjavauvoja, hiukan päälle kolmikiloisia kaikki ja kasvaneet hyvin 6-8 kk pelkällä äidinmaidolla ja imetystä olen jatkanut yli kahdenvuoden yöllä ja päivällä, lapsen tahtiin. Nukuttanutkin äidinmaidolla.  Niin ja olen lisäksi kieltäytynyt sokerirasitus-testistä, koska en muutenkaan syö sokeria sellaisia määriä. Ja sen hoitohan on yhtä kuin vhh-ruokavalio. Terkkojenkin mielestä ollut ihan järkevää. Olen myös sairaaloissa ja neuvoloissa kieltänyt sokerin syötön vauvalle tutkimusten ajaksi, koska en itsekään käytä ja vauvat ovat olleet koko raskausajan ilman sitä, mitä nyt oikein tummassa suklaassa saaneet vähän. Puhun siis valkoisesta sokerista. En itse käytä hunaajaakaan tai ulkomaisia hedelmiä kuin , joskus harvoin kyläillessä tai juhlissa niissäkään en aina, en edes kaipaa sokerista, kun en sitä syö. Eilen pasitoin taas yhtä lemppariruokaani, niitä on useita, maksaviipaleita voissa, päälle merisuolaa ja mustapippuria. Söin niitä lehtikaalin, luomusalaatin, kurkkuviipaleiden ja punakaaliraasteen kanssa, jossa oli oliiviöljyä ja omenaviinietikkaa.

Heipparallaa! 

Pipsa

Syysloma koitti

Sain mieheltäni ihanan yllätyksen, kauniilla
tarjottimella erilaisia juustoja, pähkinää ja hyvää juomista unohtamatta. Ihanaa aloittaa
loma! :)

Suunniteltiin bussimatkaa mummilaan, mutta se ei onnistukaan vielä ja perjantaina meillä on toinen ultra, huominen voi olla mahdollinen.

Hyvin usein lapset haluavat vain olla kotona, että saa olla kavereiden kanssa ja sehän on ihanaa. Jos haluaa itse mennä ja lapset olla kotona, entäpä mitä sitten?

Onneksi maailma on pullollaan hyviä lastenhoitajia ja aviopuolisoita ja isovanhempia, joten voi itse lähteä lomalle. En itse kaipaa suuria matkoja, mutta miehen kanssa kaksistaan kahvilaan välkkyy mielessäni tai kylpylään. Ollaan päästy aina, kun on haluttu kiitos vanhempieni. <3 <3

Kävin lasten kanssa kirjastossa pyörillä neljävuotiaskin jaksoi hyvin noin neljän kilsan lenkin potkupyörällään., kaksitoistavuotta sitten hommattu menopeli kulkee vielä hyvin. He ovat lisäksi toivoneet uintia. Nyt kuitenkin he ovat kirjaston antimien lumoissa ja minä viivähdyn blogeja lueskellen. :)

Ihanaa syyslomaa kaikille lomailijoille ja muillekkin ihanaa syksyä!!!!!!

Rakkaudella Pipsa

Vauvajuttuja, vieläkin :) omia höpinöitä

"Aii-ii, pikkune vauva." Kaksivuotias halaa hyvin hellästi ja silittää massuani ja pudottaa vauvalle auton mun puseron alle. Nyt hän on sopeutunut siihen, että ei voi vielä ottaa vauvaa syliin, ensin se aiheutti hyvin pettyneen, surumielisen tunteen ja itkun . <3 Juteleltiin hänen kanssaan siitä, että vauvan täytyy vielä kasvaa, kun on niin pieni vielä. :) Tytöt <3 pohtivat kumpikohan vauva on, kaksivuotias Aarre kuuntelee ja käy pudottamassa vielä barbin lapsenkin paitani alle. <3 :D Vaikka hän itsekin leikkii molemmilla. :) Mut ei se haittaa, vauvalla on lelunsa. <3 Ja hänestä välitetään jo <3. Nuorempi tyttäreni<3 oli lähdössä puistoon kaverinsa kanssa ja, kun näki, että tuli ylhäältä vauvan vaatelaatikon kanssa, hän muuttikin mieltänsä ja halusi jäädä kanssani katsomaan pikkuruisia vaatteita, katselimme mitä meillä on ja tarviiko jotain? Kestovaipat ainakin riittää , meillä on niitä 56 nyt. Jipii! :) Kiitos Elina Kaa , vaipat saapuivat. <3 Hain ne eilen postista ja tajusin, että eihän tosiaan tuossa meidän Valintalossa olekaan smartbox:ia. :) Ei ihme, että ei siis ehdottanut sitä. :) Mutta nyt vaipat korissa ja tallessa. <3 Kiitos! Tykkään kierrättää. Ja keksiä itte sisustusideoita, nautin siitä hyvin paljon. Kiertelin pihaa ja tuumailin vauvan vaatteille paikkaa. Keksin yhden paikan ja löysin vanhan puuvarisen pikkulapion varren ja nappasin sen, maalasin sen mustalla maalin jämällä, joka löytyi edellisen talon rempan jäljiltä jääneet - laatikosta. Porasin kattoon pari ruuvia. Löysin yhden pellavahameen, joka oli kauhtunut ja irrotin siitä nauhat. Tein tästä vaatetangon pikkuiselle. <3 Vanhemman tyttäreni kanssa ihasteltiin sitä. Siitä tuli hyvä minusta ja hänestä. <3 Ollaan naurettu nuorimmaiselle isompien kanssa, hänellä on niin omia juttuja. Ja hän oppinut kirjautumaan äitinsä koneelle vierailijana :) , kun ei saanut salasanaa naputeltua ja istui tyytyväisenä koneella. Näppäriä nuo pikkuiset. :) <3 Meillä on pihatalkoot tänään. Pilkotaan polttopuita ja siivotaan pihaa ja puretaan tramppa. Aurinko paistaa ja aamulla oli pakkasta ja kaunista huurretta heinikossa, niityllä ja puissa. <3 Hyvää sunnuntaita kaikille ystävilleni! <3 <3 <3 <3

Löysin Alpakan villasta tehdyt vauvan "junasukat", tuoksuu aivan ihanilta, meidän kyläkirpparilta. Jos kaipaat tällaisia käväiseppä siellä. Kaukalahden kyläkirppis. Omistaja tekee niitä itse ja hakee villankin ja tiesipä nimetä juuri sen alpakan, jonka villasta nämä sukat on kudottu. Aivan hellyttävää! <3