Raskaus yli puolen välin :)

Kävimme juhlistamassa sitä Bembölen kahvituvassa ja se, olikin hyvä paikka toisen ultran jälkeen, kun tupa on toiminut synnytystupana sotien aikana. :) <3 Sopi meidän hetkeemme. Pieni ottti varpaistaan kiinni ja oli käsi otsalla. Häntä ei ultraaminen näyttänyt häiritsevän vaan jatkoi omia touhujaan. Kätilökin sanoi, että hän on kuvauksellinen. ;) 

Kaikki näytti olevan hyvin, niin kuin kroppanikin sanoi. Ultraamisestakin on paljon puhuttu, että voi aiheuttaa jotain ja osa jättääkin käymättä. Itselläni tämä liittyy siihenkin, että olen utelias näkemään pienen. Toisaalta luotan intuitiooni, että tiedän onko kaikki hyvin. Minulla on ollut sellainen tuntuma, että kaikki on hyvin. En ole perehtynyt kunnolla ultran haittoihin. Kaikista luonnolisintahan olisi olla ilman. Mutta itse koen tämän hyväksi. Juttelimme kätilön kanssa synnytyksistä. itselläni kaikki olleet luonnollisia sairaala miljööstä huolimatta, olen antautunut maailmankaikkeudenvoimien vietäväksi ja se on hoitanut kaiken. Olen tehnyt kaikkea mikä mistä nautin ja mikä rentouttaa mieltäni. Suihku, amme, synnytyslaulu, luonnollinen hengitys ja se, että muistaa vapauttaa hengityksen ja lihakset auttaa syntymää etenemään omaan luonnolliseen tahtiin. Kun kohdunsuu on avautunut täysin auki, voikin tulla aika , jolloin ei tapahdu mitään, siiloin olen jutellut kätilöiden kanssa ja miettinyt miten haluan juuri nyt synnyttää, missä asennossa, se on vaihdellut eri synnytyksissäni ja menen omien tuntemusteni mukaan, luotan täsin, että se viisaus huolehtii kaikesta parhaiten. 

Sanoin miehelleni yksi ilta, että miten minusta tuntuu, että hän on tyttö, mieheni sanoi ilahtuneena, että hänestä on myös tuntunut siltä. Mutta emme halua kovin vahvasti ajatella sitä tai luokitella. ultraava kätilö kysyikin onko minulla ollut mitään tuntemusta sukupuolesta, sanoin, että ei mitään vahvaa ja mieheni sanoi, että hänellä on. <3 Kylläpä ihminen voi rakastaa useampaa ihmistä, kun joskus kuulee, että voiko rakastaa useampaa kuin yhtä lasta. Kyllä voi ja kaikki on ihmeellisiä ja erilaisia, en ole synnyttänyt yhtään kloonia, ainakaan vielä. Miten voikin syntyä uusi aivan oma itsensä ja , jokaisella on vielä ne omat lahjansa, jotka on sisältään löydettävä, ne mihin on intohimo, ne eivät ole välttämättä niitä, mitä vnhemmat tarjoaa. Jokaisella on ihan oma polkunsa. 

Olen lukenut James Hollis:in kirjoa ja niissä oli hyvä ohje vanhemmille, kun lapsi lähtee kotoa, ei sinun kuulu itkeä vaan iloita, olet onnistunut, olet ollut tarpeeksi vaativa, että hän pystyy kohtaamaan maailman haasteet. Kauniisti sanottu minusta. <3 Niinpä, en tosin tiedä, miten itse suhtaudun aikanaan, mutta toivon, että onnistumme. <3